Uuden blogini osoite

En tiedä mitä olen sössinyt, mutta oikealla näkyvän profiilin teksti kuuluu uuteen blogiini, eikä tähän Milanon aikaisesta elämästäni kertovaan blogiin.

Tervetuloa lukemaan ja katselemaan kuvia elämästäni Helsingissä!

http://zhizn-v-helsinki.blogspot.com/

Loppusanat

Tämä blogi on tullut päätökseensä.

Seikkailua Italiassa kesti (vain) yhdeksän viikkoa. Niihin viikkoihin mahtui paljon tapahtumia ja tunteita. Oli mm. mukava matka veljen perheen kanssa Toscanan alueelle ja Pisaan, varkaus raitiovaunussa ja sitä seurannut stressi ja ahdistus sekä käytännön asioiden hoito, uusiin ihmisiin tutustumista sekä koulussa että sen ulkopuolella, italian kielen opiskelua ja huimasti kielellisesti eteen päin menemistä, sekä sokerina pohjalla lomamatka Roomaan suomalaisen ystäväni kanssa.

Ennen Milanoon lähtöä olin suunnitellut, että jäisin Italiaan kesätöihin, vähintään kesäkuun loppuun asti. Valitettavasti kesätöitä ei löytynyt, en niitä kyllä kovin paljoa ehtinyt / jaksanut etsiäkään. Varkaus pirulainen tuli ja sekoitti kaikki suunnitelmat. Toki olisin varmasti löytänyt töitä jos oikein kovasti olisin halunnut, ja olisin jotenkin klaarannut itselleni uuden passin jne., mutta suurin syy mihin varkaus eniten iski oli mielialani. Se lannisti innostustani, ja jollakin tasolla halusin vain heittää hanskat tiskiin ja lähteä kotiin. Vaikka kesätyöt jäivät Italiassa tekemättä (ainakin tällä kertaa), yritän ajatella seikkailuani kokonaisuutena positiivisesti ja nähdä sekä positiiviset että negatiiviset kokemukset rikkautena ja minua vahvistavina tapahtumina.

Se, mihin olen erityisen tyytyväinen, on että Milanossa sain tarpeeksi aikaa ajatella elämääni ja mihin suuntaan haluan sitä seuraavaksi lähteä viemään. Viimeiset kolme vuotta olen elänyt matkalaukkuelämää, ja nyt tuntuu oikealta ratkaisulta asettua (ainakin joksikin aikaa) Suomeen. Kävipä vielä niin hyvin, että eräs helsinkiläinen ystäväni on lähdössä opiskelemaan New Yorkiin, ja hän tarjosi vuokrasuntoaan siksi aikaa (heinä-, elo- ja syyskuu) käyttööni. Siispä, Helsinki kutsuu! Olen muuttamassa hyvillä mielin Helsinkiin, ja seuraava suuri tavoite onkin sitten työpaikan saaminen.

Näillä eväin siis jatkan kulkuani, ja elämänmittainen seikkailu jatkuu tällä erää akselilla Pori-Helsinki.


Kiitos kaikille blogiani seuranneille, ja hyvää jatkoa teille kaikille! Pitäkää lippu korkealla, ja muistakaa suomalainen sisu!


Loppukevennykseksi vielä muutama kuva. Lomani Porissa soljuu mm. tämän näköisten veijareiden parissa. Veljeni tyttö 1v. ja poika 3v. äitienpäivänä otetuissa kuvissa.



Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa. Grazie a tutti e arrivederci! :)


P.S Jos jossain vaiheessa aloitan uuden blogin, laitan vinkkiä tänne :)

Haaste

Erääseen postaukseen sain tällaisen kommentin: "Nyt (ja aiemminkin) on ollut liikkellä paljon faktahaasteita, esim. kerro 20 faktaa jne. Tämä haaste ei käsittelekään faktoja, vaan tuntomerkkejä. Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 bloggaajaa tekemään sama edelleen."

1. Minulla on luonnonkihara tukka, mutta suoristan sen lähes joka pesun/kuivauksen yhteydessä. Joskus ilma tekee tenän, ja tukka alkaa vetää kiharalle sateella tai jo kosteallakin ilmalla.

2. Olen vilukissa, ja rakastan villasukkia. Lempparini ovat äitini työkaverin kutomat piiitkävartiset "vilurit".

3. Minulla on ongelmapolvet, erityisesti vasen polvi. Eräs lääkäri sanoi, että minulla on yliliikkuvat polvilumpiot, ja ihmetteli samaan hengenvetoon eikö polvilumpioni ole koskaan "lumpsahtaneet" pois paikoiltaan. No ei ole, yök! Pitäisi treenata reisilihaksia, jotta lumpiot pysyisivät paremmin paikoillaan, mutta pitämiseksi se on jäänyt... Jaiks.

4. Olen allerginen hyttysten pistoille. Usein pistoskohdan iho turpoaa kuin limppu. Onneksi cortison auttaa.

5. Ihoni on suht valkoinen enkä rusketu. En voi ottaa aurinkoa, sillä lopputuloksena on joko aurinkoihottuma tai palaminen. Pitäydyn siis valkoisena :)

6. Suosin kasvispainotteista ruokaa, sillä en ole suuri lihan, kalan tai kanan ystävä. Italiassa tutustuin pinaattiin ja soijamaitoon, ja tällä erää ne kuuluvat ruokavaliooni. Tosin, en varmasti koskaan yllä niin hyvin maustettuun pinaattiin, mitä Milanon aperitiivoilla oli tarjolla.

7. Jos minulla olisi varaa, kävisin mm. kasvohoidoissa ja erilaisissa rentoutushieronnoissa kuukausittain. Mikä on sen ihanampaa kuin päästä ammatti-ihmisen käsittelyyn, ja rentouttaa koko kroppa ja mieli.

8. Vieraiden ihmisten seurassa saatan ottaa tarkkailijan roolin ja olla tavallista hiljaisempi. Tuttujen ihmisten seurassa olen avoin ja puhelias. Joskus saatan jopa pomottaa lähimmäisiäni, mutta ihan vähän vain... :D

9. Rakastan tuoksuja, ja ne ovat minulle tärkeitä. Tuoksuihin yhdistyy paljon muistoja. Minulle on mm. tärkeää miltä pyykinpesuaine tuoksuu. Onneksi en ole allerginen tai herkkä tuoksuille, sillä olisi ikävää käyttää esimerkiksi hajustamatonta pyykinpesuainetta.

10. Olen hyvin visuaalinen. Minulle on tärkeää esimerkiksi minkälaisesta mukista aamutee juodaan, minkälaiselta pöydän kattaus näyttää, minkälaiseen vuokaan mustikkapiirakka tehdään, minkälaiset lakanat laitan tällä kertaa, minkä värisen hiuslenkin valitsen jne. jne. :)

Tässä siis joitain yksityiskohtaisia tuntomerkkejä minusta. Jätän muiden haastamisen tylsästi väliin.

Rooman reissu (2.-5.5.2009)

Olen päässyt takaisin koti-Suomeen! Malpensan lentokentällä huokasin helpotuksesta, kun selvisi, että dokumenttini (suomalainen ajokortti + italialainen rikosilmoitus) riittävät lennolle. Huh. Ylimääräisistä lentokiloistakaan ei laskutettu, jee :) Ennen kotiinpaluuta olin kuitenkin muutaman päivän matkalla Roomassa, joten siitä seuraavassa.


Minä ja matkaseurani. Viime vuonna olimme kiertämässä Italiaa junalla, tänä vuonna kurkistimme Roomaan, mihis Hanna ensi vuonna suunnataan? :)


Turista finlandese a Trastevere


Muutama muukin turisti oli tullut katsomaan Trevin suihkulähdettä...


... eikä toivoakaan, että olisi itse päässyt heittämään kolikkoa suihkulähteeseen. Varkauden kokeneena en halunnut lähteä zombailemaan ihmisryysikseen.


Huikopalaa :) Mulla kermaista sieni-artisokka -pastaa, Hannalla pinaattirisottoa. Hyvää oli, mutta ravintolasta jäi silti hieman ärsyttävä kuva. Leipäkori nimittäin tuotiin heti alussa pöytään (pyytämättä), ja laskuun oli lisätty "pane 2 €". Koin asian tosi ärsyttävänä, koska leipä ei ollut edes hyvää, emmekä edes pyytäneet sitä ja silti piti maksaa! Päätimme kuitenkin seuraavanakin päivänä mennä kyseiseen ravintolaan, koska ruoka oli hyvää, mutta ilmoitimme heti alkuun, että emme halua leipää, hah :D


Kaikkeni olen antanut! Väsynyt turisti tiiviin Rooman tutkailu -päivän jälkeen


Nunnat matkalla Vatikaanivaltioon


Pietarinkirkon aukio Vatikaanivaltiossa




Katolisen kirkon paavi Benediktus XVI:lla oli sunnuntaina messu, ja valkokankailta sai seurata messun tapahtumia.


Pietarinkirkko oli sisältä kaunis ja täynnä yksityiskohtia


Huvittavaa, miten turistit yrittivät tallentaa paavin kameroihinsa


Leppoisia ravintoloita Pantheonin edustalla


Hamppareita ja ranskiksia sai myös boheemin ränsistyneessä Trasteveren kaupunginosassa


Paikallinen pappa seurasi nuorten poikien pallonpeluuta


Kuivuu ne pyykit näinkin




Tämä pizza oli niin suussasulavaa, että ai jai! Kokki teki sen minulle sydämen muotoon :D


Terminin metroasema. Koko ajan (yleisestikin Roomasssa) kuikuilimme mahdollisia taskuvarkaita, mutta onneksi säästyimme hyökkäyksiltä.


Lähdön paikka, Milano kutsuu. Tavaraa oli paljon, selkä ja lihakset olivat koetuksella näitä pakaaseja kantaessa.


Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että Roomassa vierailu oli miellyttävä kokemus, mutta minulle ei tullut oloa, että sinne on päästävä uudestaan. Trastevere oli tosi kivaa aluetta, varsinkin iltaisin. Siellä oli paljon ravintoloita, ja muutenkin siellä näki enemmän paikallisia ihmisiä kuin turisteja. Ajankohtamme Rooman matkalle oli hyvä, sillä lämpötila ei vielä hiponut kolmea- saati neljääkymppiä, ja vaikka turisteja oli paljon, voi vain kuvitella kuinka paljon niitä on esimerkiksi heinäkuussa. En halua edes ajatella! :) Roomaa ei rakennettu päivässä, eikä sitä totisesti ehdi katsoakaan päivässä, mutta neljässä päivässä näimme edes pienen piirun :)

Kotia kohti

Monia kokemuksia rikkaampana olen saapunut tänään Roomasta takaisin Milanoon. Jopa kaikki omaisuus on tallella! ;) Paljon on kerrottavaa matkasta, mutta kirjoitan sitten vasta Suomesta käsin.

Huomenna aamulla klo 7 on lähtö lentokentälle. Täytyy vain toivoa, että mut päästettäisiin lennolle ajokortin ja rikosilmoituksen kanssa - ilman passia.

Nyt syön pizzaa, ja puhun venäläisen pojan, Timurin, kanssa. Hän muutti Venäjältä Milanoon ja vuokrasi huoneen, missä mä asuin kaksi kuukautta. Kerron hänestäkin myöhemmin lisää. Puheripuli sillä ainakin on... Nyt pakkaamaan, silmät ristissä.

Vappu-aperitivolla

Olen ottanut tavaksi tilata alkoholittoman drinkin, kun olen mennyt aperitivolle. Tänään oli tosi hyvän makuinen drinksu (raikas, sisälsi viittä hedelmää), mutta ulkonäöstä en kyllä antaisi täysiä pisteitä. Ma, va bene :)


Yumiko (kuvassa vasemmalla) oli tehnyt mulle kaulakorun. Olin hyvin otettu :) Kaulakoru näkyy kuvassa hieman. Se on kullan värinen ja siinä on viisi erilaista juttua riippumassa (mm. avain, sydän jne.). Aina kun pidän korua, se muistuttaa Yumikosta ja elämästä Milanossa. Oih.


Halusimme vielä viimeisen kuvan koulun edestä, ja heh, meillä kaikilla on ihan hassu ryhti. Monta kertaa kurssin aikana puhuimme, että "incontriamo alle 19 davanti alla scuola", eli tavataan klo 19 koulun edessä. Muut jatkaa tapaamista, mutta meikkis lähtee muille maille muihin tapaamisiin. Aikansa kutakin, niin se menee.

Viimeinen koulupäivä

No niin, nyt se koulu sitten loppui minun osaltani. Kahdeksan viikkoa, viisi päivää viikossa, kolme tuntia kerrallaan. Täytyy sanoa, että on ollut tehokasta, ja voin ylpeänä ilmoittaa, että puheeni on kehittynyt älyttömästi. Luokkakavereiden kanssa on tullut puhuttua suurimmaksi osaksi vain italiaa, hyvä me!

Oih, niin se aika vain menee. Vielä muutama kuukausi sitten päässäni oli venäjänkieli, ja nyt italiankieli. Aikamoinen kielten sekamelska; suomea, italiaa, englantia, venäjää... Pitäisi osata lokeroida kielet, mutta valitettavasti aivoni ei oikein haltsaa sitä, vaan tuottaa sekametelisoppaa :D

Tänään menimme iltapäivätuntien jälkeen sushille. Otin kasvissushia, ja täytyy sanoa, että Pietarissa sain sata kertaa parempaa. No ei se mitään, seura oli tärkeintä.

Tässä kuvassa pari sveitsiläistä, saksalainen, englantilainen, meksikolainen ja japanilainen. Kansainvälistä ruokaseuraa :)



Huomenna olemme menossa suht samalla kokoonpanolla aperitivolle, ja varhain lauantai aamuna lähdenkin sitten Roomaan.

Jesuksen luona

Koulun jälkeen kävelimme "Hessun" kanssa sateenvarjojemme alla, ja hyppäsimme l´autobus:iin ja matkustimme "Hessun" luo. Hän lupasi laittaa mulle ruokaa, njam!

Meksikolainen kokkini :)


"Hessulla" on ihan kuin Marimekon paita päällä :D


"Hessu" asuu brasilialais-italialaisen naisen, Elainen, kanssa, ja koti oli hyvin persoonallinen, ihana! Ovessa luki vaatimattomasti sukunimi Ferrari ;D
("Tässä kodissa me kaikki olemme hermostuneita" sanoo ovikyltin teksti)


Tämän kyltin tekstiin ei täysin päässyt sisälle... Jotain se tanssimisesta sanoo :)


Seinillä oli aika paljon taidetta. Elaine on kuulemma toiselta ammatiltaan taiteilija.


Ruokapöydän kaikki neljä tuolia olivat erilaisia. Pidin erityisesti tästä punaisesta kankaasta.


Harmi, kun Elaine ei ollut kotona, sillä olisin halunnut kysyä, mitä hän on tarkoittanut tässä työssä tuolla punaisella "viivalla". No jäipähän minulle katsojana tilaa omalle tulkinnalle / mielikuvitukselle.

Kallis makuelämys

Huh, olipahan taas reissu!

Oltiin sovittu muutaman luokkakaverin kanssa, että mennään lauantai-iltana afrikkalaiselle aperitiivolle (=osta juoma, syö pikku purtavaa niin paljon kuin haluat, hinta noin 7 euroa). Ajattelin, että budjettini kestää sen (vaikka lainat painavatkin päälle - sattuneesta syystä ;). Sovimme, että tavataan ravintolan edessä klo 20. Skootterionnettomuuden vuoksi jouduin trollin kyydissä liikenneruuhkaan. Tekstasin tytöille, että myöhästyn noin 15 minuuttia. Ei vastausta. Pingoin trollipysäkiltä ravintolalle hiki hatussa. Hämmästyksekseni he eivät vartin yli kasi vielä olleet ravintolassa. Soitin ja kysyin missä mennään. Ovat kuulemma tulossa, saapuvat 10 minuutin kuluttua. Sveitsiläinen 10 minuuttia tässä tapauksessa oli suomalainen 40 minuuttia. Alkoi odottaminen hieman korpeemaan!

Ei siinä vielä kaikki... Selvisi, että liitymmekin isoon pöytäseurueeseen. Meille viidelle tilattiin iso lautasellinen perinteistä (?) afrikkalaista ruokaa ja sitä syötiin sormin. Meistä viidestä kaksi henkilöä otti juoman, muut ajattelivat säästää juoman suhteen. Kohta tulikin laskun aika, ja lasku jaettiin pöytäseurueen henkilöiden lukumäärällä. Ööö, se ei mennyt ihan perille tähän suomalaiseen kaaliin. Me viisi, jotka saavuimme myöhään, jouduimmekin maksumiehiksi. Lasku per henkilö oli 20 euroa!!! :O En jaksa uskoa, että tuo lautasellinen maksoi muka 100 euroa! Siinä vain kävi niin, että aikaisin saapuneet söivät ja joivat vatsansa täyteen, ja heille mukavasti lasku jaettiin kaikkien kesken. Great. En ollut ihan suunnitellut käyttäväni pieneen maisteluun 20 euroa, mutta en halunnut heittäytyä vastarannan kiiskeksi. Maassa maan tavalla tai maasta pois...

Opettajien kirjoa

Meidän ryhmä sai taas uuden opettajan, tällä kertaa Robertan. Alussa oli Filippo, sitten Sara ja nyt Roberta. Koulun toimintatapojen mukaan opettaja vaihtuu aina kolmen neljän viikon välein. Tavallaan ihan mukavaa vaihtelua, mutta valitettavasti ainakin meidän ryhmän kohdalla opettajien taso on laskenut kuin lehmän häntä :(

Filippo (31v.) oli hyvä opettaja, ja hän osasi pitää mielenkiintoa yllä koko kolme tuntia. Hän sanoi elävänsä musiikista (kuulemamme mukaan hän työskentelee viikonloppuisin dj:nä), ja muutaman kerran saimme nauttia hänen musiikkitietämyksestään. Filippo ei todellakaan soitattanut meille Eros Ramazzottia tai Laura Pausinia, vaan mm. Loredana Bertetä sekä Alberto Gamerinia. Emme pelkästään kuunnelleet kappaleita, vaan Filippo kertoi mielenkiintoisia tarinoita kyseisistä laulajista ja syistä laulujen sanoitusten takaa. Filippon kanssa emme siis opiskelleet pelkkää kieltä, vaan myös kulttuuria. Hän vaikutti ihmisenä monipuolisen mielenkiintoiselta ja hyvin persoonalliselta, ja koko ryhmämme kaipaa hänen tuntejaan!

Sara oli ihmeellinen. Yritti väkisin vääntää vitsiä (usein siinä onnistumatta), ja puhui meille kuin lapsille. Hän oli aina itse äänessä eikä kukaan meistä päässyt treenaamaan omaa puheen tuottamista. Mitenkään hänen opetustaitoihinsa liittymättä, ihmettelin muutamaa juttua. Kolmen viikon aikana (opetuspäiviä yhteensä 15) hänellä oli päällään tasan kolme (3!) eri paitaa. Eräs musta paita, samanlainen ruskea ja eräs vihreä paita. Hmm... En ollut ainoa meidän luokalla, joka huomasi tämän :) Hän myös valitti lähes päivittäin sitä, että on 35-vuotias sinkku, ja jankutti, että toivo hänen kohdallaan on jo hukkaan heitetty. Hmm... Mielestäni hänellä kasvoi partaa ja hän haisi aina tupakalta, ja jos päällä on aina samat vaatteet onko se sitten ihme jos on sinkku... Ääh en tiedä. Hän oli kokonaisuudessaan opettaja ihmeellinen.

Ja nyt tämä Roberta. Mio dio, voi luoja! Hän on 32-vuotias, ja ulkoisesti täysin normaali ja siisti. Hän lienee kuitenkin uusi opettaja koulussamme ja hänellä on "vähän" homma vielä hakusessa. Hän oli eilen maanantaina ensimmäistä kertaa opettamassa meitä, ja opiskelimme 3h 15 min eläinten nimiä!!! :O Kaiken kukkuraksi jatkoimme eläinten parissa tänään 1,5 tuntia. Siinä vaiheessa kaikilla alkoi pinna palaa eikä siinä muu auttanut kuin nostaa kissa pöydälle! Kerroimme hänelle, että nämä eläinten nimet on opeteltu jo alkeiskurssilla, ja kukaan ei jaksa olla skarppina lähes viiden (5!) tunnin eläimiin liittyvien juttujen jälkeen. Esitimme toiveina, että haluaisimme opiskella uutta kielioppia sekä kerrata vanhaa ja myöskin harjoitella puhumista ja esittää vapaita kysymyksiä. Roberta oli aika yllättynyt (lue: loukkaantunut) ja esitti puolustuksekseen, että hän luuli, että opettajien pitää mennä oppikirjan mukaan ja kyseisessä oppikirjassa puhutaan paljon eläimistä. Selitimme, että aikaisemmat opettajat ovat käyttäneet oppikirjoja lähinnä (koti)tehtävien yhteydessä ja muu materiaali on jaettu kopioina. Kyllä Robertalle asia alkoi pikku hiljaa valkenemaan, ja hän lupasi huomiseksi tuoda meille kopioina uutta kielioppia jne. Keskustelutuokion jälkeen lopputunti sujui mukavammin ja jotenkin rennommin. Toivottavasti seuraavat tunnit ovat mielenkiintoisempia ja ennen kaikkea hyödyllisempiä!!


Opintojen ja ennen kaikkea opettajien keskellä päivän pelastaa suureksi suosikikseni noussut Kinder Bueno! :) Toiset ihmiset ostaa 6-packejä tai 12-packejä, mutta meikäläinen heittää ostoskoriin _aina_ 3-packin ;)


P.S Tulipahan eläinten nimet taottua kalloon niin vahvasti, että sieltä pitäisi osata heittää etanat, käärmeet, perhoset ja jänikset kuin apteekin hyllyltä - vaikka kesken unien kysyttäessä!!! :D

"Maaseutumatkailua"

Päätin tänään hommata junalipun Roomaan, ja koska minulla oli aikaa, menin ostamaan sen oikein juna-asemalta. Vuokraemäntä neuvoi, että l´autobus (johdinauto) numero 90 tekee ison ison ympyrän koko Milanon poikki ja pysää juna-asemankin kulmilla, joten päätin matkustaa sillä. Matkustamista se todellakin oli, sillä matkaan meni noin 40 minuuttia. Köröteltiin hissun kissun ja pysättiin about joka 200 metrin välein. Siinä sitä ehti nähdä taas yhtä sun toista. Länsi-Milano oli aika karun näköistä, ja niillä seuduilla näkyi tosi paljon ulkomaalaistaustaisia ihmisiä. Alue näytti köyhältä... Sinne ei tekisi mieli mennä haahuilemaan iltapimeällä.

Sain ostettua lipun, ja uusi Visa Electron -korttikin toimi moitteettomasti. Juna-asemalla näkyi tämä epämääräinen juttu, katso kuva! Jäin hetkeksi oikein tuijottamaan... Niin teki moni muukin. Onko kyseessä elävä vai kuollut ihminen...? Kukaan ei mennyt katsomaan. Vain jalat ja kengät näkyi valkoisen peiton alta. Outo juttu. Ehkä joku oli päiväunilla...

Venerdì, perjantai

Tänään on ollut positiivisempi mieli. Eilen pukeuduin synkän värisiin vaatteisiin, mutta tänään jaksoin jo laittaa värikkäämpää. Opettajakin huomasi :)

Asiasta toiseen. Ehkä viime aikaiset sateet ovat tehneet tehtävänsä, sillä puiden lehdet ovat puhjenneet kukkaan! Kaikkialla vihertää :) Ihana kevätloisto!

Ruuhkaa koulumatkan varrelta...


Iltapäivän auringonpaiste ja kauniisti vihertävät puut

Kotikatu :)


Tähän on rakenteilla joku hienon luokan iso rakennus... Mihin lie käyttötarkoitukseen tulee, voisi kuvitella, että liike-elämän käyttöön, toimistotiloja tms. MUTTA...


... "KIVA", kun takapihalla on iso mustalaisleiri!!! "Ihana" oma pieni kaatopaikka ja varmaan mahtavat hajut kesäkuumalla jne... Minua ainakin ärsyttäisi olla noin hienossa rakennuksessa töissä ja katsella työhuoneeni ikkunasta kaatopaikalle... Mahtaakohan leirille tapahtua jotakin, kun rakennus valmistuu ja otetaan käyttöön...? Katoaako leiri, vai kadotetaanko se kenties... Sitä en saa tietää, sillä jätän kaupungin noin parin viikon päästä.

Masentava sadepäivä

Tämä päivä ei ole ollut paras mahdollinen, sillä kaikki asiat ovat ärsyttäneet.

Aamulla heräsin erään auton taukoamatta jatkuvaan varashälyttimen ulvontaan. Mikä "ihana" aloitus päivälle. Raotin verhoja ja näin, että ulkona sataa vettä :( Oli tasaisen harmaata ja vettä tuli taivaan täydeltä. Ei aurinkoa, ja lämpötilakin ulkona oli vaivaiset +12 astetta. Tiedän, että esimerkiksi Suomeen verrattuna se on paljon, mutta kun on jo tottunut yli +20 asteen aurinkoisiin päiviin...

Sekin ärsytti, kun eräät tahot eivät voi vastata sähköposteihini! Olen lähettänyt sähköpostia muutamiin paikkoihin liittyen työnhakuun ja kukaan ei vastaa, voiko ärsyttävämpää olla!!! Erään firman nettisivuilla on ilmoitettu kahden eri ihmisen yhteystiedot, joihin voi ottaa yhteyttä rekrytointiin liittyvissä kysymyksissä, ja kumpikaan heistä ei vastaa! Alkaa pikku hiljaa mennä hermot. En kyllä siltä osin saa kovin hyvää kuvaa firmasta, ja ihan sama vaikka kyseinen firma onkin sijoittunut Suomen parhaat työpaikat 2009 -listalle...

Kävellessä kouluun ärsytti se, kun tajusin, että tämän ei-toivotun maahanmuuttajaryhmän jäsenet elävät mm. varastamillaan vaatteilla (joista kirjoitin jo joskus aiemmin) ja varastamillaan rahoilla. Ehkä nyt hieman kärjistän... Ei varmastikaan kaikki, mutta suuri osa! Ärsytti vaan sekin asia. Mieleen myös muistui eräs kerta ruokakaupassa iltapäiväruuhkan aikaan, kun eräs likainen huivipäinen raskaana oleva nainen yritti etuilla, kiilata mun eteen. Onneksi sain suuni auki ja ilmoitin ihan ystävälliseen sävyyn, että jono on muuten tuolla.

Täytyy kyllä myöntää, että alkaa pienoinen stressi kyteä työpaikan etsimisen ja saamisen suhteen. Ei ole ihan helppo nakki saada hyvää työpaikkaa Suomesta näin laman aikana! Kaupan kassalle luulisi aina pääsevän, mutta olen sitä työtä tehnyt opiskelujen ohessa jo ihan tarpeeksi, joten jotain muuta pitäisi irrota tradenomin papereilla. Vinkkejä otetaan vastaan ;)

Toivottavasti huominen päivä olisi iloisempi ja positiivisempi.

Kuljailua ja elokuvissa

Päätin eilen pääsiäismaanantaina kävellä keskustaan, koska oli niin hieno ilma. Iltapäivällä klo 16 lämpömittari näytti varjossa +26 astetta!! En tiedä oliko oikeasti niin kuuma vai valehteliko mittari. Joka tapauksessa oli t-paita-keli :)

Vaatimattomasti Ferrarihan se siinä on parkissa!


Aika magee!

Kas, suomalaista unikkoa oli päätynyt milanolaisen sisustusliikkeen ikkunalle!

Kauniita puita kevätasussa






Kävimme Yumikon kanssa katsomassa erään elokuvan italiaksi dubattuna. Oli kunnon kielikylpy! Uutta ja erikoista oli se, että elokuvissa oli ns. väliaika! :D Elokuva keskeytettiin noin 10 minuutiksi ja saliin laitettiin valot. Ihmiset saivat käydä ostamassa naposteltavaa ja virvokkeita tai käydä vessassa. Oli aika ihmeellistä. Yumiko sanoi, että Japanissa ei ole mitään taukoja, ja Japanissa ei myöskään jutella vierustoverin kanssa, kuten täällä jotkut tekivät. Kulttuurieroja! Sanoin Yumikolle, että Venäjällä on ihan normaalia, että elokuvissa puhutaan kännykkään! :D Maassa maan tavalla, eikös se niin mene :)