Sitä sun tätä

Kävin tänään Suomen Milanon kunniapääkonsulaatissa hakemassa erään pankin lähettämän kirjeen, ja täytyy sanoa, että rakennuksen ulkonäköä ei suurelti voi kehua. Konsulaatti sijaitsi 6. kerroksessa ja siellä oli vain yksi työntekijä (!, hänkin ollut jo 38 vuotta :D), loput suomalaiset työskentelivät Finprolle. Joten veikkaan, että konsulaatista ei irtoa minulle kesätyöpaikkaa.

P.s Kyllä Moskovassa ja Pietarissa vaan oli komean näköiset rakennukset!


Asiasta toiseen.


Joskus sitä ollaan onnellisia ja rakastuneita...



... mutta elämä ei silti aina ole ruusuilla tanssimista.

Mikä lie ollut syy ruusujen repimiseen tässä tapauksessa. Un po´ strano, vähän outoa.


Elämäni ei totta vie ollut juhlaa ryöstön jälkeen, mutta ei enää jaksa muistella sitä ikävää asiaa. Täytyy silti sanoa, että tapauksen jälkeen olen kulkenut silmät apposen auki ja tarkkaillat kaiken näköisiä asioita, kiinnittänyt huomiota aika ihmeellisiinkiin juttuihin. Tänään suuni loksahti auki, kun tajusin erään jutun. Olin nimittäin matkalla koulusta kotiin kävellen, ja puolivälissä matkaa huomasin kaksi mustalaisen näköistä ihmistä takanani. He pitivät kovaa mekkalaa ja käyttäytyivät kuin maailman omistajat; ylittivät tien pysäyttämällä dramaattisin elkein koko liikenteen jne. Ihmettelin jo siinä vaiheessa, että hoh hoijaa. Ulkonäöltään he olivat rähjäisiä, mutta eivät kuitenkaan niin likaisia kuin ne minun ryöstäneet romanit. No jatkoin kävelyäni ja sitten kotikonnuilla (juuri niillä paikkeilla missä minutkin ryöstettiin) huomasin ne miehet edelläni. Mietin miten he ovat jo tänne asti ehtineet, kunnes kaikki valkeni päässäni! He olivat ottaneet bussin kotikonnuilleni ja hyppäsivät ruuhkabussista pois ja jäivät odottamaan raitiovaunua. Sillä aikaa kun he norkoilivat odottamassa ratikkaa, nappasin heistä kuvan. Ei kulunut kauaa, kun täpötäysi ratikka saapui mihin nämä kaksi juippia hyppäsivät kyytiin. Uskallan epäillä, että tyypit käyttivät ruuhka-aikaa hyväkseen ja kyttäsivät julkisia kulkuvälineitä josko kohdalle sattuisi yhtä hölmöjä turisteja, kuten esimerkiksi minä. Tänäänkin moni ihminen on varmaan tullut ryöstetyksi Milanossa, che peccato! Minun omaisuuttani ette enää saa, sen verran huolella nyt katson sen perään!!!

P.s Tuohon punaiseen kärrykassiinko he kippaavat saaliinsa, kuten virpojat ja nuutinpukit konsanaan?

Lepoa ja miettimistä

Tänään ryöstöstä tulee kuluneeksi tasan viikko. Onneksi heti sen ikävän asian tapahduttua itkin kaiken pahan olon pois. Tällä hetkellä mieleni on tasainen ja tyyni. Olin vain väärässä paikassa väärään aikaan. Ryöstö tapahtui ja sille ei enää voi mitään. Vakuutus korvaa menetetystä käteisestä 85 euroa, jee jee :( Yritän ajatella, että nyt mulla on vähän niin kuin toinen opintolaina. Onneksi korko ei kerry niin tiuhaa tahtia mitä pankin lainassa, sillä lainanantaja tässä tapauksessa on veljeni. Kehoitus kuului näin: "Maksat sitten, kun jaksat".

Nyt onkin ollut miettimistä mistä löydän töitä kielikurssin päätyttyä. Lähdenkö Suomeen vai jäänkö Italiaan. Venäjää en nyt ota laskuihin mukaan, sillä en ole valmis palaamaan sinne. Selvää on, että tarvitsen rahaa. Lompakkooni tuli yllättäen noin 2000 euron lovi, ja se ei todellakaan kuulunut suunnitelmiini! Tässä sitä taas nähdään, että elämä ei aina mene omien suunnitelmien mukaan, vaan se kulkee omia uomiaan. Usein yllättävät käänteet piristävät elämää, mutta minun tapauksessani ei.

Kovasti tekisi mieli mennä kaupoille ja vähän shoppailemaan. Mieleni käy kiivasta keskustelua; toinen minä haluaa shoppailemaan samalla kun toinen minä toppuuttelee ja muistuttaa velasta. Nyt pitäisi säästää, mutta toisaalta mieltä piristäisi kummasti joku uusi kiva paita tai fakut tai hame tai kengät... :D Voi olla, että ihan pikkuisen lähden tänään kaupoille... ;)

Eilen meillä päättyi koulussa kielikurssi 1B. Maanantaina alkaa taso 2A, ja tunnit siirtyivät aamusta iltapäivään. Ääh, olisin tykännyt aamutunneista enemmän, kuten monet muutkin meidän luokkalaiset, mutta ei voi mitään. Seuraavat neljä viikkoa käydään koulua arkipäivisin klo 14 - 17.15 ja sillä sipuli.

Ai niin, "nopeat treffit" meni ihan kivasti. Italialaiseen tyyliin aloitus viivästyi 1,5 tuntia, koska ensin syötiin aperitiivoja jne. Miehiä oli noin 25 ja naisia toiset saman verran. 25 kertaa kaksi minuuttia... Huh, olin ihan rättiväsynyt deittailun jälkeen. 25 miehestä neljälle annoin kyllä-ruksin, joten taso ei ollut mitenkään erityisen hyvä :D Tulipahan tuollaistakin kokeiltua, ja hauskaa oli.

Nyt ei ole heittää mitään valokuvaa. Ensi kerralla sitten.

Speed dates

Hah, menen tänään illalla koulun järjestämille "nopeille treffeille" :D Eli siis numerolappu rintaan, istuminen pöytään, kello käyntiin ja menoksi! Naiset istuvat omissa pöydissään ja miehet kiertävät pöydästä pöytään, jokaisessa pöydässä aikaa viipyä kaksi minuuttia. Mahtaakohan tänään kaksi minuuttia jonkun ihmisen kanssa tuntua uskomattoman pitkältä ajalta... No infoan sitten miten meni!

Pakko sitä on yrittää heittäytyä mukaan juttuihin, pilke silmäkulmassa ;) Vaikken näiden treffien ansiosta, mutta toivottavasti joskus pääsisin sanomaan nuo kuvan sanat jollekin (rakastan sinua kuolemaan asti).




Mukavaa viikonlopun odotusta!!

Como-järvellä

No niin, jos nyt jaksaisi laittaa kuvia sieltä viikonlopun retkeltä. Ärsyttää vain, että yhdistän siihen retkeen ryöstön :( Että pitikin sattua kohdalle.


Lompakko vielä mukana, eikä tietoa paniikista ja stressistä.




"Selkeä" jäätelökioskin kyltti.


Mukavat maisemat lehden lukuun.


Keskusta-alue oli mukavan idyllinen.


Jesus.

Salapoliisina

Hoh hoijaa. Tänään koulumatkalla alkoi valjeta vähän enemmän näiden varkaiden elämä. Heistä koostuva suuri yhteisö asuu tässä aika lähellä, rakennustyömaan kupeessa ja erään ison sillan vieressä. Tänään siltaa ylittäessäni pysähdyin hetkeksi ja aloin oikein katsoa, että mitä siellä alhaalla näkyy. Ja näkyihän siellä!!! Näillä Romanian mustalaisilla oli monta monta pellistä rakennettua majaa, sotkuinen "piha" ja valtavat kasat roskaa ja kaiken maailman paskaa. Laitan pari kuvaa, eiköhän ne kerro enemmän kuin tuhat sanaa. VINKKI: klikkaamalla kuvaa, saat ne suuremiksi.


Ehkä tuosta ylimmästä kuvasta ei saa oikeaa vaikutelmaa, sillä aurinko ja varjo hieman häiritsevät. Taustalla on työmaa, sen takana (varjossa) näkyi se "piha" ja sitten siihen omalle takapihalle oli heitetty kaikki tarpeeton paska. Siis suomeksi sanottuna radan molemmin puolin oli törkeät kaatopaikat! Lieneekö suurin osa varastettu tavaraa, itse ainakin uskon niin. Miksi ihmeessä kaatopaikalla makaa kauppakärrytkin... Mihin niitäkin on tarvittu.

Tuonne kasan jatkoksi on varmaan heitetty rahapussini, passini, luottokortit, Alisonin kirjoittama kortti sekä venäläisen vuokraemännän antama vanha valokuva. Rahat ovatkin sitten kääritty parempaan talteen :( Prkl.

Voin sanoa, että näinä viime päivinä olen kokenut suuria vihantunteita! Millä oikeudella nuo likaiset, vilpillistä elämää elävät ihmiset ryöstävät meitä, jotka ovat rahansa ansainneet työtä tekemällä!? Eivätkö he edes koita sopeutua yhteiskuntaan... Vai onko rintamaidossa jo saatu keplottelu ja kaidan polun eväät...

Ryöstökokemuksen ja sen aiheuttaman shokin ja paniikin jälkeen en voi sanoa muuta kuin, että toivon heille kaikkea pahaa. Paha saakoon palkkansa.

PASKAAKIN PASKEMPI ILTA!!!

Olen sanaton.

Koko päivä oli onnistunut, olimme koulun järjestämällä retkellä Como-järvellä. Illalla, kun palasin kotiin, kävelin puoleen väliin matkaa, mutta sitten oli melko kylmä ja ajattelin mennä loppumatkan raitiovaunulla. Koko raitikka oli piukassa ihmisiä, ja joltain asemalta tuli kyytiin iso joukko romanialaisia tai jotain sen sorttisia ihmisiä. Ei kulunut kauaa, kun nämä likaiset, rumat ja haisevat ihmiset olivat piirittäneet minut; yksi kiinnitti huomioni idioottimaisella fyysisellä ahdistelulla ja sillä välin tapahtui laukussani. Tajusin, että jotain on meneillään, samoin huomasivat italialaiset ihmiset ympärilläni. Kukaan ei kuitenkaan voinut tehdä mitään, koska kaikki matkustajat olivat yhdessä sumpussa ja minä erityisesti!!

Revin laukkuani lähemmäksi, vetoketju oli normaalisti kiinni, mutta silti tuli tosi inhottava olo!! Ählämit jäi seuraavalla pysäkillä pois, samoin minä. Pari italialaista naista sanoi mulle, että miten inhottavia nuo ihmiset ovatkaan, ja pyysivät minua olemaan varovainen. Aloin paniikissa penkoa laukkua, LOMPAKKO OLI KATEISSA!!! Ei s*****a, h******i, p*****e.....!!! Varastiko ne idiootit mun rahapussin!!! Haahuilin kadulla paniikissa ja lähdin jopa tyyppien perään (aika lapsellista, luulinko muka vielä näkeväni heistä vilaustakaan!). Tajuntaani iski totuus, että rahapussissa oli lähes koko omaisuuteni! 1750 euroa käteistä, passi, kaksi luottokorttia, vakuutuskortti, pari rakasta korttia / kuvaa (niissä oli kiinni tunnearvoa) ja pankkitunnukset. Ei s*****a!!!

Palasin paniikissa kotiin. Heti ensimmäiseksi soitin äidille paniikkiporu-puhelun ja heti sen perään mitätöidäkseni luottokortit.

Olen vain itkenyt ja tärissyt ja huokaillut ja itkenyt ja tärissyt jne. Valitettavasti tämä ei ole unta, vaan totisinta totta. Varkaat veivät ensi ja seuraavan kuun vuokran ja käteiskäyttörahat. Kiva kun on kovalla työllä saanut kasaan nuo rahat ja 30 sekunnissa varas vie omaisuuteni minulta! Vihaan niitä ihmisiä! Röyhkeitä ammattilaispaskiaisia!

Tottakai pitää miettiä miksi kannan mukanani koko omaisuutta... Ehkä se tapa juontaa Venäjältä, missä ei uskaltanut kotiin jättää mitään. Siellä on normaalia, että kotiin murtaudutaan ja varastetaan toisen omaisuutta. Ehkä se tapa oli vielä alitajunnassani ja siksi kannoin täällä kaikkea mukanani.

Ottaa päähän suunnattoma paljon. Ärsyttää herätä huomiseen aamuun, koska ensimmäinen asia mikä on mielessä, on tämä ryöstö.

Vuokraemäntä oli ihana. Tuli halaamaan, antoi lainaksi käteistä, tuli kanssani vielä etsimään taskulampun kanssa kaikki tapahtumapaikan roskikset jne. Lompakkoa ei löytynyt. Etsimme sitä passin toivossa, mutta ei. Lähetystö sitten sijaitseekin Roomassa... Että terve ja onnea. Pitää olla yhteydessä sinne maanantaina ja kysyä toimintaohjeita.

Kiitokset veljelleni ja tämän vaimolle. He sattuvat olemaan Milanon lähistöllä ja lupasivat huomenna ajaa Milanoon ja tuoda mulle käteistä.

Kiitos myös äidille tuesta ja lohdutuksesta.

Onneksi terveydelleni ei tapahtunut mitään. Henkinen puoli koki kovan kolauksen, mutta fyysisesti kaikki on ok. Rahaa se vain oli mitä meni, mutta silti se harmittaa suunnattoman paljon. Ne pienet summat mitä on saanut kovalla työllä kokoon vietiin tuosta nenän edestä! Epäreilua ja väärin, mutta niinhän se elämä tuppaa olemaan.

Toivottavasti aurinko jossain vaiheessa jaksaisi paistaa vielä tähänkin risukasaan. :´(

Uusi vanha ystävä

Tapasimme Jesuksen (äännetään Hesus) kanssa jo viime vuonna samaisessa kielikoulussa, mutta emme silloin vielä ystävystyneet. Liekö kohtaloa vai mitä, mutta satuimme molemmat taas samaan aikaan Milanoon ja vielä samalle kurssille! Minä aloitin viime viikon maanantaina, Jesus viime viikon keskiviikkona.

Jesus on 22-vuotias meksikolainen, mutta kuulemma henkiseltä iältään 40 :D Tässä välissä, kun minä olin kolme kuukautta Pietarissa ja kuukauden Suomessa, Jesus oli kotonaan Meksikossa. Nyt kun tapasimme uudestaan, saimme heti jutun juuresta kiinni, ja olemme jo muutaman päivän aikana ehtineet tulla aika läheisiksi. Ehkä sekin vaikuttaa, kun kumpikaan meistä ei tuntenut koulusta ketään, siksi olikin helppo alkaa tukeutua puolituttuun henkilöön. Nyt siitä puolitutusta alkaa tulla päivä päivältä tutumpi ja läheisempi.

Huomenna lähdemme Jesuksen kanssa koulun järjestämälle reissulle Como-järvelle :) Herätys on aikaisin, koska juna-asemalla pitää olla jo klo 9.15. Takaisin tulemme illalla noin klo 19. Pitkä päivä siis edessä, mutta mitä luultavimmin antoisa! Laittelen kuvia sitten.

(Uusi yritys) Milano-Toscana-Pisa-Milano

(Koitin jo kerran laittaa tämän tekstin tänne, mutta se ei ilmeisesti näkynyt kokonaan / kunnolla. Hieman teknisiä ongelmia nääs ;))

Sain mahdollisuuden lähteä veljeni perheen kanssa pienelle matkalle, ja olihan tilaisuuteen tartuttava!

He olivat varanneet näin idyllisen näköisen talon Toscanan alueelta.


Reissussa mukana oli mm. tämän näköistä väkeä:



Maisemat näyttivät lähinnä tältä:



Vierailimme myös San Gimignanossa. Kaupungin historiallinen keskusta on valittu UNESCOn maailmanperintöluetteloon. San Gimignano on tunnettu lähinnä torneistaan ja arkkitehtuuristaan.


Matkan varrelle sattunut kuvauksellinen situruunapuu.


Sitten Pisaan... Olihan se torni aika pahasti vinossa.


Täti ei oikein ole tottunut käsittelemään lapsia ja sen kyllä huomaa! Lapsi näyttää olevan niin "mukavassa" asennossa :D


Oi joi, pysy nyt pystyssä!!

Aperitivolla

Olimme kämppis-Moniquen kanssa aperitivolla. Siis, kun osti drinkin, sai samaan hintaan hakea baaritiskiltä pikku purtavaa. Olin järkyttynyt "ruokailun" halpuudesta! Per henkilö maksoimme vain viisi euroa, ja saimme vatsantäytteeksi ihania oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja, täytettyjä croisantteja, sipsejä, pieniä suolakurkkuja, täytettyjä pieniä leipiä jne. Oli hyvää! :) Monique tilasi meille valkoviiniä, mutta oli pieni kielimuuri, koska saimme martinit! :D Noo... Kyllä nekin tuli juotua. Ensi kerralla pitää sitten artikuloida selvemmin (due bicchieri il vino bianco per favore, tai jotain sinne päin! ;)).

Vieraita tulossa

Vieraita on tosiaan tulossa, mutta ei ihan noin mahtavalla kyydillä! ;) Tämä limusiini pisti silmään koulumatkan varrelta. Pakkohan siitä oli kuva ottaa.

Englantilainen ystäväni Alison lentää tänään illalla Milanoon, ja tapaamme huomenna lounaan merkeissä. Tutustuimme viime vuonna italian kielen alkeiskurssilla. Olemme siitä asti pitäneet yhteyttä, ja huomenna pääsemme livenä päivittämään kuulumisia.

Veljeni perhe saapuu myös Milanoon huomenna. Kiva päästä näkemään lapsia! Ja okei, niiden vanhempiakin :) Lauantaina he suuntavaat lomareissulle kohti Toscanaa ja Pisaa, ja minä lähden mukaan. He viettävät lomaillen viikon päivät, minä palaan Milanoon jo alkuviikosta. Ei ole varaa olla montaa päivää pois koulusta, ettei jää opinnoissa kovasti jälkeen.

Ensimmäinen kouluviikko alkaa pikku hiljaa olemaan takanapäin. Aika paljon on tullut uutta tietoa ja opittavaa, ja olenkin koulupäivien jälkeen ollut melkoisen väsynyt. Se on johtanut siihen, että olen nukkunut päiväunia ja se taas siihen, että iltaisin on ollut vaikeuksia nukahtaa. Yöt ovat olleet melko levottomia ja uni pinnallista :( Olen unissani hourinut kielioppia ja sen sellaista! :D Ehkä se on tämä muutos (uusi ympäristö, uusi kieli), mutta toivottavasti tilanne tästä pika puoliin tasaantuu. Hope so!

Buon weekend!!

Kämppiksen keikalla

Australialainen kämppiksemme Pete esiintyi eilen illalla idyllisessä pienessä baarissa. Olimme kuuntelemassa keikkaa aika mielekiintoisella kokoonpanolla. Paikalla nimittäin olivat mm. kaikki meidän kämpän asukkaat (Pete, Monique ja minä), vuokraemäntä, tämän naapuri sekä meidän asunnon siivooja Renee :D

Tässä kuvassa Monique on tuo kaunis nainen etualalla, tanttaralla keskellä olen minä, vuokraemännällä on keltainen huivi ja nainen vuokraemännän kainalossa on tämän naapuri.


Tässä pieni näyte Peten laulutaidoista. Not bad!

Ensimmäinen koulupäivä

Minulla on koulua joka arkipäivä klo 9 - 12.15. Kävelen kouluun (30 min), vaikka julkisillakin pääsisi. Olen sen verran herkkusuu, että pakko yrittää pitää kilot kurissa hyötyliikunnan avulla :) Viikonloppuna kävelin keskustaan, kesti noin 50 minuuttia, ei paha.

Opettajani nimi on Filippo. Hän on pitkä ja laiha, noin kolmekymppinen ja tyyliltään persoonallinen (erikoinen hiusleikkaus, pillifarkut, punaiset tennarit jne.). Olen ryhmässä 1B, ja meitä on noin 14 oppilasta. Aika iso ryhmä, mutta kyllä Filippo sai pidettyä kaikkien mielenkiintoa yllä eikä ainakaan montaa haukotusta kuulunut. Oppilaita oli mm. Itävallasta, Koreasta, Japanista, Sveitsistä ja Iranista. En vielä ensimmäisenä koulupäivänäni päässyt tekemään kenenkään kanssa sen suurempaa tuttavuutta, mutta katsotaan miten asiat ovat loppuviikosta.

Tulin koulusta kotiin (tietenkin lounaspaninin kanssa ;)) ja olin niin väsynyt, että oli mentävä päiväunille. Heräsinkin sitten siihen, kun vuokraemäntä ja tämän poikaystävä olivat tulleet tänne kämpille tekemään pientä remonttia. Siinä samalla sain tehtyä läksyt kätevästi emännän kanssa, ja opin taas paljon uutta.

Sovimme, että menemme huomenna porukalla kuuntelemaan kämppis-Peten keikkaa. Keikka alkaa illalla klo 22, ja emäntä lupasi kuskata.

Tänään pitäisi vielä mennä tekemään ruokaostoksia. Kokeilen tällä kertaa Esselunga-kauppaa. Sinne on hieman matkaa, mutta kaupan pitäisi olla tasokas ja edullisempi kuin Pam-kauppa, missä viimeksi asioin.

Eipä tässä tällä kertaa muuta. Palailemisiin!

Perillä ollaan!

Maisema parvekkeltani näyttää tältä:

Kuten kuvasta näkyy, ilma on hieman harmaa. Eilen, kun saavuin Malpensan lentokentälle, ulkona satoi vettä ja ilman lämpötila oli +7.

Matka meni hyvin, mutta olin kyllä tosi väsynyt. Bussissa matkalla Helsinkiin sain nukuttua, mutta yöllä kun koitin jatkaa uniani lentokentällä, oli pirun kylmä eikä nukkumisesta siis tullut yhtään mitään. Silmäluomia painoi, mutta aika kului hitaasti ihmisvilinää seuraillessa. "Iloiseksi" yllätykseksi sain maksun matkalaukun lisäkiloista. Laukku painoi seitsämän kiloa yli sallitun rajan, mutta sain sakkoa vain neljästä kilosta.

Vuokraemäntä oli vastassa kämpillä, ja asunto oli kuten näkemissäni kuvissa. Olikin käynyt niin, että se huone mikä minun piti saada, siinä asuukin australialainen rokkarimies Pete. Peten piti muuttaa siihen mennessä pois, kun mä tulen, mutta hän halusikin vielä jatkaa vuokrasuhdettaan. Tämän vuoksi vuokraemäntä päätti itse muuttaa pois ja antaa oman huoneensa mun käyttöön. Fantastico! Saamani huone on kodikas, mulla on käytössä iso parisänky ja iso työpöytä. Tässä huoneessa on myös parveke =) Vuokraemäntä muutti tähän johonkin lähistölle vanhempiensa asuntoon. Vanhemmat ovat kuulemma jollain lomamökillään suurimman osan vuodesta. Kolmannessa huoneessa asuu hollantilainen Monique. Hän opiskelee muodin markkinointia (jos nyt oikein ymmärsin), ja näyttää itsekin kuin mallilta!

Kielikoulusta sain tiedon, että tällä kertaa en pääse mukavan Claudio-opettajan kurssille (kenen opetuksessa olin viime vuonna), koska hänellä on menossa opettajien koulutus. Sen sijaan saan opettajakseni Filippon. No maanantaina selviää mikä tämä Filippo oikein on miehiään! :D

Ennen maanantaista koulun alkua mun pitää vähän kertailla italian kieltä. Sen lisäksi ehdin vähän katsastaa lähiseutua ja varmasti pyörähtää muutamissa kaupoissakin. Ehdin myös rauhassa katsella netistä Rooman hostelleja. Olen lähdössä ystäväni Hannan kanssa toukokuun alussa Roomaan lyhyelle lomamatkalle, joten majoitusvaraukset pitää tehdä hyvissä ajoin.

Ci vediamo!

Lähtökuopissa

Lento Milanoon lähtee torstaina aamulla kymmenen maissa. Busseja täältä takahikiältä menee aika nihkeästi. En raaskinut törsätä rahaa yöpymiseen lentokenttähotellissa enkä myöskään uskalla pelata riskillä (lähteä sellaisella bussilla, joka olisi kentällä alle tuntia ennen lennon lähtöä), joten osakseni jää kahdeksan (8) tunnin odottelu kentällä. Great! Kyllä se nyt menee vaikkei olekaan herkkua. Jääpähän ainakin aikaa shoppailla lentokentän putiikeissa, vaikka talouteni kannalta toivon, että rahapussin nyörit pysyisivät visusti kiinni. Lienee toiveajattelua... =)

Tänään aamusella oli "kova ruuhka" matkalla keskustaan eli ei ristinsielua missään!

Ensi heinäkuussa tämä maisema (alla) näyttää hieman erilaiselta, kun mm. Metallica astuu lavalle!


Näkyihän niitä ihmisiä sitten viimein :)


Ei muuta kuin torstaina nokka kohti muodin mekkaa. Pitäkää peukkuja mulle, että kaikki menisi hyvin! Kirjoitan kuulumisia seuraavaksi Italiasta.