Uuden blogini osoite

En tiedä mitä olen sössinyt, mutta oikealla näkyvän profiilin teksti kuuluu uuteen blogiini, eikä tähän Milanon aikaisesta elämästäni kertovaan blogiin.

Tervetuloa lukemaan ja katselemaan kuvia elämästäni Helsingissä!

http://zhizn-v-helsinki.blogspot.com/

Loppusanat

Tämä blogi on tullut päätökseensä.

Seikkailua Italiassa kesti (vain) yhdeksän viikkoa. Niihin viikkoihin mahtui paljon tapahtumia ja tunteita. Oli mm. mukava matka veljen perheen kanssa Toscanan alueelle ja Pisaan, varkaus raitiovaunussa ja sitä seurannut stressi ja ahdistus sekä käytännön asioiden hoito, uusiin ihmisiin tutustumista sekä koulussa että sen ulkopuolella, italian kielen opiskelua ja huimasti kielellisesti eteen päin menemistä, sekä sokerina pohjalla lomamatka Roomaan suomalaisen ystäväni kanssa.

Ennen Milanoon lähtöä olin suunnitellut, että jäisin Italiaan kesätöihin, vähintään kesäkuun loppuun asti. Valitettavasti kesätöitä ei löytynyt, en niitä kyllä kovin paljoa ehtinyt / jaksanut etsiäkään. Varkaus pirulainen tuli ja sekoitti kaikki suunnitelmat. Toki olisin varmasti löytänyt töitä jos oikein kovasti olisin halunnut, ja olisin jotenkin klaarannut itselleni uuden passin jne., mutta suurin syy mihin varkaus eniten iski oli mielialani. Se lannisti innostustani, ja jollakin tasolla halusin vain heittää hanskat tiskiin ja lähteä kotiin. Vaikka kesätyöt jäivät Italiassa tekemättä (ainakin tällä kertaa), yritän ajatella seikkailuani kokonaisuutena positiivisesti ja nähdä sekä positiiviset että negatiiviset kokemukset rikkautena ja minua vahvistavina tapahtumina.

Se, mihin olen erityisen tyytyväinen, on että Milanossa sain tarpeeksi aikaa ajatella elämääni ja mihin suuntaan haluan sitä seuraavaksi lähteä viemään. Viimeiset kolme vuotta olen elänyt matkalaukkuelämää, ja nyt tuntuu oikealta ratkaisulta asettua (ainakin joksikin aikaa) Suomeen. Kävipä vielä niin hyvin, että eräs helsinkiläinen ystäväni on lähdössä opiskelemaan New Yorkiin, ja hän tarjosi vuokrasuntoaan siksi aikaa (heinä-, elo- ja syyskuu) käyttööni. Siispä, Helsinki kutsuu! Olen muuttamassa hyvillä mielin Helsinkiin, ja seuraava suuri tavoite onkin sitten työpaikan saaminen.

Näillä eväin siis jatkan kulkuani, ja elämänmittainen seikkailu jatkuu tällä erää akselilla Pori-Helsinki.


Kiitos kaikille blogiani seuranneille, ja hyvää jatkoa teille kaikille! Pitäkää lippu korkealla, ja muistakaa suomalainen sisu!


Loppukevennykseksi vielä muutama kuva. Lomani Porissa soljuu mm. tämän näköisten veijareiden parissa. Veljeni tyttö 1v. ja poika 3v. äitienpäivänä otetuissa kuvissa.



Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa. Grazie a tutti e arrivederci! :)


P.S Jos jossain vaiheessa aloitan uuden blogin, laitan vinkkiä tänne :)

Haaste

Erääseen postaukseen sain tällaisen kommentin: "Nyt (ja aiemminkin) on ollut liikkellä paljon faktahaasteita, esim. kerro 20 faktaa jne. Tämä haaste ei käsittelekään faktoja, vaan tuntomerkkejä. Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 bloggaajaa tekemään sama edelleen."

1. Minulla on luonnonkihara tukka, mutta suoristan sen lähes joka pesun/kuivauksen yhteydessä. Joskus ilma tekee tenän, ja tukka alkaa vetää kiharalle sateella tai jo kosteallakin ilmalla.

2. Olen vilukissa, ja rakastan villasukkia. Lempparini ovat äitini työkaverin kutomat piiitkävartiset "vilurit".

3. Minulla on ongelmapolvet, erityisesti vasen polvi. Eräs lääkäri sanoi, että minulla on yliliikkuvat polvilumpiot, ja ihmetteli samaan hengenvetoon eikö polvilumpioni ole koskaan "lumpsahtaneet" pois paikoiltaan. No ei ole, yök! Pitäisi treenata reisilihaksia, jotta lumpiot pysyisivät paremmin paikoillaan, mutta pitämiseksi se on jäänyt... Jaiks.

4. Olen allerginen hyttysten pistoille. Usein pistoskohdan iho turpoaa kuin limppu. Onneksi cortison auttaa.

5. Ihoni on suht valkoinen enkä rusketu. En voi ottaa aurinkoa, sillä lopputuloksena on joko aurinkoihottuma tai palaminen. Pitäydyn siis valkoisena :)

6. Suosin kasvispainotteista ruokaa, sillä en ole suuri lihan, kalan tai kanan ystävä. Italiassa tutustuin pinaattiin ja soijamaitoon, ja tällä erää ne kuuluvat ruokavaliooni. Tosin, en varmasti koskaan yllä niin hyvin maustettuun pinaattiin, mitä Milanon aperitiivoilla oli tarjolla.

7. Jos minulla olisi varaa, kävisin mm. kasvohoidoissa ja erilaisissa rentoutushieronnoissa kuukausittain. Mikä on sen ihanampaa kuin päästä ammatti-ihmisen käsittelyyn, ja rentouttaa koko kroppa ja mieli.

8. Vieraiden ihmisten seurassa saatan ottaa tarkkailijan roolin ja olla tavallista hiljaisempi. Tuttujen ihmisten seurassa olen avoin ja puhelias. Joskus saatan jopa pomottaa lähimmäisiäni, mutta ihan vähän vain... :D

9. Rakastan tuoksuja, ja ne ovat minulle tärkeitä. Tuoksuihin yhdistyy paljon muistoja. Minulle on mm. tärkeää miltä pyykinpesuaine tuoksuu. Onneksi en ole allerginen tai herkkä tuoksuille, sillä olisi ikävää käyttää esimerkiksi hajustamatonta pyykinpesuainetta.

10. Olen hyvin visuaalinen. Minulle on tärkeää esimerkiksi minkälaisesta mukista aamutee juodaan, minkälaiselta pöydän kattaus näyttää, minkälaiseen vuokaan mustikkapiirakka tehdään, minkälaiset lakanat laitan tällä kertaa, minkä värisen hiuslenkin valitsen jne. jne. :)

Tässä siis joitain yksityiskohtaisia tuntomerkkejä minusta. Jätän muiden haastamisen tylsästi väliin.

Rooman reissu (2.-5.5.2009)

Olen päässyt takaisin koti-Suomeen! Malpensan lentokentällä huokasin helpotuksesta, kun selvisi, että dokumenttini (suomalainen ajokortti + italialainen rikosilmoitus) riittävät lennolle. Huh. Ylimääräisistä lentokiloistakaan ei laskutettu, jee :) Ennen kotiinpaluuta olin kuitenkin muutaman päivän matkalla Roomassa, joten siitä seuraavassa.


Minä ja matkaseurani. Viime vuonna olimme kiertämässä Italiaa junalla, tänä vuonna kurkistimme Roomaan, mihis Hanna ensi vuonna suunnataan? :)


Turista finlandese a Trastevere


Muutama muukin turisti oli tullut katsomaan Trevin suihkulähdettä...


... eikä toivoakaan, että olisi itse päässyt heittämään kolikkoa suihkulähteeseen. Varkauden kokeneena en halunnut lähteä zombailemaan ihmisryysikseen.


Huikopalaa :) Mulla kermaista sieni-artisokka -pastaa, Hannalla pinaattirisottoa. Hyvää oli, mutta ravintolasta jäi silti hieman ärsyttävä kuva. Leipäkori nimittäin tuotiin heti alussa pöytään (pyytämättä), ja laskuun oli lisätty "pane 2 €". Koin asian tosi ärsyttävänä, koska leipä ei ollut edes hyvää, emmekä edes pyytäneet sitä ja silti piti maksaa! Päätimme kuitenkin seuraavanakin päivänä mennä kyseiseen ravintolaan, koska ruoka oli hyvää, mutta ilmoitimme heti alkuun, että emme halua leipää, hah :D


Kaikkeni olen antanut! Väsynyt turisti tiiviin Rooman tutkailu -päivän jälkeen


Nunnat matkalla Vatikaanivaltioon


Pietarinkirkon aukio Vatikaanivaltiossa




Katolisen kirkon paavi Benediktus XVI:lla oli sunnuntaina messu, ja valkokankailta sai seurata messun tapahtumia.


Pietarinkirkko oli sisältä kaunis ja täynnä yksityiskohtia


Huvittavaa, miten turistit yrittivät tallentaa paavin kameroihinsa


Leppoisia ravintoloita Pantheonin edustalla


Hamppareita ja ranskiksia sai myös boheemin ränsistyneessä Trasteveren kaupunginosassa


Paikallinen pappa seurasi nuorten poikien pallonpeluuta


Kuivuu ne pyykit näinkin




Tämä pizza oli niin suussasulavaa, että ai jai! Kokki teki sen minulle sydämen muotoon :D


Terminin metroasema. Koko ajan (yleisestikin Roomasssa) kuikuilimme mahdollisia taskuvarkaita, mutta onneksi säästyimme hyökkäyksiltä.


Lähdön paikka, Milano kutsuu. Tavaraa oli paljon, selkä ja lihakset olivat koetuksella näitä pakaaseja kantaessa.


Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että Roomassa vierailu oli miellyttävä kokemus, mutta minulle ei tullut oloa, että sinne on päästävä uudestaan. Trastevere oli tosi kivaa aluetta, varsinkin iltaisin. Siellä oli paljon ravintoloita, ja muutenkin siellä näki enemmän paikallisia ihmisiä kuin turisteja. Ajankohtamme Rooman matkalle oli hyvä, sillä lämpötila ei vielä hiponut kolmea- saati neljääkymppiä, ja vaikka turisteja oli paljon, voi vain kuvitella kuinka paljon niitä on esimerkiksi heinäkuussa. En halua edes ajatella! :) Roomaa ei rakennettu päivässä, eikä sitä totisesti ehdi katsoakaan päivässä, mutta neljässä päivässä näimme edes pienen piirun :)

Kotia kohti

Monia kokemuksia rikkaampana olen saapunut tänään Roomasta takaisin Milanoon. Jopa kaikki omaisuus on tallella! ;) Paljon on kerrottavaa matkasta, mutta kirjoitan sitten vasta Suomesta käsin.

Huomenna aamulla klo 7 on lähtö lentokentälle. Täytyy vain toivoa, että mut päästettäisiin lennolle ajokortin ja rikosilmoituksen kanssa - ilman passia.

Nyt syön pizzaa, ja puhun venäläisen pojan, Timurin, kanssa. Hän muutti Venäjältä Milanoon ja vuokrasi huoneen, missä mä asuin kaksi kuukautta. Kerron hänestäkin myöhemmin lisää. Puheripuli sillä ainakin on... Nyt pakkaamaan, silmät ristissä.

Vappu-aperitivolla

Olen ottanut tavaksi tilata alkoholittoman drinkin, kun olen mennyt aperitivolle. Tänään oli tosi hyvän makuinen drinksu (raikas, sisälsi viittä hedelmää), mutta ulkonäöstä en kyllä antaisi täysiä pisteitä. Ma, va bene :)


Yumiko (kuvassa vasemmalla) oli tehnyt mulle kaulakorun. Olin hyvin otettu :) Kaulakoru näkyy kuvassa hieman. Se on kullan värinen ja siinä on viisi erilaista juttua riippumassa (mm. avain, sydän jne.). Aina kun pidän korua, se muistuttaa Yumikosta ja elämästä Milanossa. Oih.


Halusimme vielä viimeisen kuvan koulun edestä, ja heh, meillä kaikilla on ihan hassu ryhti. Monta kertaa kurssin aikana puhuimme, että "incontriamo alle 19 davanti alla scuola", eli tavataan klo 19 koulun edessä. Muut jatkaa tapaamista, mutta meikkis lähtee muille maille muihin tapaamisiin. Aikansa kutakin, niin se menee.

Viimeinen koulupäivä

No niin, nyt se koulu sitten loppui minun osaltani. Kahdeksan viikkoa, viisi päivää viikossa, kolme tuntia kerrallaan. Täytyy sanoa, että on ollut tehokasta, ja voin ylpeänä ilmoittaa, että puheeni on kehittynyt älyttömästi. Luokkakavereiden kanssa on tullut puhuttua suurimmaksi osaksi vain italiaa, hyvä me!

Oih, niin se aika vain menee. Vielä muutama kuukausi sitten päässäni oli venäjänkieli, ja nyt italiankieli. Aikamoinen kielten sekamelska; suomea, italiaa, englantia, venäjää... Pitäisi osata lokeroida kielet, mutta valitettavasti aivoni ei oikein haltsaa sitä, vaan tuottaa sekametelisoppaa :D

Tänään menimme iltapäivätuntien jälkeen sushille. Otin kasvissushia, ja täytyy sanoa, että Pietarissa sain sata kertaa parempaa. No ei se mitään, seura oli tärkeintä.

Tässä kuvassa pari sveitsiläistä, saksalainen, englantilainen, meksikolainen ja japanilainen. Kansainvälistä ruokaseuraa :)



Huomenna olemme menossa suht samalla kokoonpanolla aperitivolle, ja varhain lauantai aamuna lähdenkin sitten Roomaan.