Viimeinen koulupäivä

No niin, nyt se koulu sitten loppui minun osaltani. Kahdeksan viikkoa, viisi päivää viikossa, kolme tuntia kerrallaan. Täytyy sanoa, että on ollut tehokasta, ja voin ylpeänä ilmoittaa, että puheeni on kehittynyt älyttömästi. Luokkakavereiden kanssa on tullut puhuttua suurimmaksi osaksi vain italiaa, hyvä me!

Oih, niin se aika vain menee. Vielä muutama kuukausi sitten päässäni oli venäjänkieli, ja nyt italiankieli. Aikamoinen kielten sekamelska; suomea, italiaa, englantia, venäjää... Pitäisi osata lokeroida kielet, mutta valitettavasti aivoni ei oikein haltsaa sitä, vaan tuottaa sekametelisoppaa :D

Tänään menimme iltapäivätuntien jälkeen sushille. Otin kasvissushia, ja täytyy sanoa, että Pietarissa sain sata kertaa parempaa. No ei se mitään, seura oli tärkeintä.

Tässä kuvassa pari sveitsiläistä, saksalainen, englantilainen, meksikolainen ja japanilainen. Kansainvälistä ruokaseuraa :)



Huomenna olemme menossa suht samalla kokoonpanolla aperitivolle, ja varhain lauantai aamuna lähdenkin sitten Roomaan.

Jesuksen luona

Koulun jälkeen kävelimme "Hessun" kanssa sateenvarjojemme alla, ja hyppäsimme l´autobus:iin ja matkustimme "Hessun" luo. Hän lupasi laittaa mulle ruokaa, njam!

Meksikolainen kokkini :)


"Hessulla" on ihan kuin Marimekon paita päällä :D


"Hessu" asuu brasilialais-italialaisen naisen, Elainen, kanssa, ja koti oli hyvin persoonallinen, ihana! Ovessa luki vaatimattomasti sukunimi Ferrari ;D
("Tässä kodissa me kaikki olemme hermostuneita" sanoo ovikyltin teksti)


Tämän kyltin tekstiin ei täysin päässyt sisälle... Jotain se tanssimisesta sanoo :)


Seinillä oli aika paljon taidetta. Elaine on kuulemma toiselta ammatiltaan taiteilija.


Ruokapöydän kaikki neljä tuolia olivat erilaisia. Pidin erityisesti tästä punaisesta kankaasta.


Harmi, kun Elaine ei ollut kotona, sillä olisin halunnut kysyä, mitä hän on tarkoittanut tässä työssä tuolla punaisella "viivalla". No jäipähän minulle katsojana tilaa omalle tulkinnalle / mielikuvitukselle.

Kallis makuelämys

Huh, olipahan taas reissu!

Oltiin sovittu muutaman luokkakaverin kanssa, että mennään lauantai-iltana afrikkalaiselle aperitiivolle (=osta juoma, syö pikku purtavaa niin paljon kuin haluat, hinta noin 7 euroa). Ajattelin, että budjettini kestää sen (vaikka lainat painavatkin päälle - sattuneesta syystä ;). Sovimme, että tavataan ravintolan edessä klo 20. Skootterionnettomuuden vuoksi jouduin trollin kyydissä liikenneruuhkaan. Tekstasin tytöille, että myöhästyn noin 15 minuuttia. Ei vastausta. Pingoin trollipysäkiltä ravintolalle hiki hatussa. Hämmästyksekseni he eivät vartin yli kasi vielä olleet ravintolassa. Soitin ja kysyin missä mennään. Ovat kuulemma tulossa, saapuvat 10 minuutin kuluttua. Sveitsiläinen 10 minuuttia tässä tapauksessa oli suomalainen 40 minuuttia. Alkoi odottaminen hieman korpeemaan!

Ei siinä vielä kaikki... Selvisi, että liitymmekin isoon pöytäseurueeseen. Meille viidelle tilattiin iso lautasellinen perinteistä (?) afrikkalaista ruokaa ja sitä syötiin sormin. Meistä viidestä kaksi henkilöä otti juoman, muut ajattelivat säästää juoman suhteen. Kohta tulikin laskun aika, ja lasku jaettiin pöytäseurueen henkilöiden lukumäärällä. Ööö, se ei mennyt ihan perille tähän suomalaiseen kaaliin. Me viisi, jotka saavuimme myöhään, jouduimmekin maksumiehiksi. Lasku per henkilö oli 20 euroa!!! :O En jaksa uskoa, että tuo lautasellinen maksoi muka 100 euroa! Siinä vain kävi niin, että aikaisin saapuneet söivät ja joivat vatsansa täyteen, ja heille mukavasti lasku jaettiin kaikkien kesken. Great. En ollut ihan suunnitellut käyttäväni pieneen maisteluun 20 euroa, mutta en halunnut heittäytyä vastarannan kiiskeksi. Maassa maan tavalla tai maasta pois...

Opettajien kirjoa

Meidän ryhmä sai taas uuden opettajan, tällä kertaa Robertan. Alussa oli Filippo, sitten Sara ja nyt Roberta. Koulun toimintatapojen mukaan opettaja vaihtuu aina kolmen neljän viikon välein. Tavallaan ihan mukavaa vaihtelua, mutta valitettavasti ainakin meidän ryhmän kohdalla opettajien taso on laskenut kuin lehmän häntä :(

Filippo (31v.) oli hyvä opettaja, ja hän osasi pitää mielenkiintoa yllä koko kolme tuntia. Hän sanoi elävänsä musiikista (kuulemamme mukaan hän työskentelee viikonloppuisin dj:nä), ja muutaman kerran saimme nauttia hänen musiikkitietämyksestään. Filippo ei todellakaan soitattanut meille Eros Ramazzottia tai Laura Pausinia, vaan mm. Loredana Bertetä sekä Alberto Gamerinia. Emme pelkästään kuunnelleet kappaleita, vaan Filippo kertoi mielenkiintoisia tarinoita kyseisistä laulajista ja syistä laulujen sanoitusten takaa. Filippon kanssa emme siis opiskelleet pelkkää kieltä, vaan myös kulttuuria. Hän vaikutti ihmisenä monipuolisen mielenkiintoiselta ja hyvin persoonalliselta, ja koko ryhmämme kaipaa hänen tuntejaan!

Sara oli ihmeellinen. Yritti väkisin vääntää vitsiä (usein siinä onnistumatta), ja puhui meille kuin lapsille. Hän oli aina itse äänessä eikä kukaan meistä päässyt treenaamaan omaa puheen tuottamista. Mitenkään hänen opetustaitoihinsa liittymättä, ihmettelin muutamaa juttua. Kolmen viikon aikana (opetuspäiviä yhteensä 15) hänellä oli päällään tasan kolme (3!) eri paitaa. Eräs musta paita, samanlainen ruskea ja eräs vihreä paita. Hmm... En ollut ainoa meidän luokalla, joka huomasi tämän :) Hän myös valitti lähes päivittäin sitä, että on 35-vuotias sinkku, ja jankutti, että toivo hänen kohdallaan on jo hukkaan heitetty. Hmm... Mielestäni hänellä kasvoi partaa ja hän haisi aina tupakalta, ja jos päällä on aina samat vaatteet onko se sitten ihme jos on sinkku... Ääh en tiedä. Hän oli kokonaisuudessaan opettaja ihmeellinen.

Ja nyt tämä Roberta. Mio dio, voi luoja! Hän on 32-vuotias, ja ulkoisesti täysin normaali ja siisti. Hän lienee kuitenkin uusi opettaja koulussamme ja hänellä on "vähän" homma vielä hakusessa. Hän oli eilen maanantaina ensimmäistä kertaa opettamassa meitä, ja opiskelimme 3h 15 min eläinten nimiä!!! :O Kaiken kukkuraksi jatkoimme eläinten parissa tänään 1,5 tuntia. Siinä vaiheessa kaikilla alkoi pinna palaa eikä siinä muu auttanut kuin nostaa kissa pöydälle! Kerroimme hänelle, että nämä eläinten nimet on opeteltu jo alkeiskurssilla, ja kukaan ei jaksa olla skarppina lähes viiden (5!) tunnin eläimiin liittyvien juttujen jälkeen. Esitimme toiveina, että haluaisimme opiskella uutta kielioppia sekä kerrata vanhaa ja myöskin harjoitella puhumista ja esittää vapaita kysymyksiä. Roberta oli aika yllättynyt (lue: loukkaantunut) ja esitti puolustuksekseen, että hän luuli, että opettajien pitää mennä oppikirjan mukaan ja kyseisessä oppikirjassa puhutaan paljon eläimistä. Selitimme, että aikaisemmat opettajat ovat käyttäneet oppikirjoja lähinnä (koti)tehtävien yhteydessä ja muu materiaali on jaettu kopioina. Kyllä Robertalle asia alkoi pikku hiljaa valkenemaan, ja hän lupasi huomiseksi tuoda meille kopioina uutta kielioppia jne. Keskustelutuokion jälkeen lopputunti sujui mukavammin ja jotenkin rennommin. Toivottavasti seuraavat tunnit ovat mielenkiintoisempia ja ennen kaikkea hyödyllisempiä!!


Opintojen ja ennen kaikkea opettajien keskellä päivän pelastaa suureksi suosikikseni noussut Kinder Bueno! :) Toiset ihmiset ostaa 6-packejä tai 12-packejä, mutta meikäläinen heittää ostoskoriin _aina_ 3-packin ;)


P.S Tulipahan eläinten nimet taottua kalloon niin vahvasti, että sieltä pitäisi osata heittää etanat, käärmeet, perhoset ja jänikset kuin apteekin hyllyltä - vaikka kesken unien kysyttäessä!!! :D

"Maaseutumatkailua"

Päätin tänään hommata junalipun Roomaan, ja koska minulla oli aikaa, menin ostamaan sen oikein juna-asemalta. Vuokraemäntä neuvoi, että l´autobus (johdinauto) numero 90 tekee ison ison ympyrän koko Milanon poikki ja pysää juna-asemankin kulmilla, joten päätin matkustaa sillä. Matkustamista se todellakin oli, sillä matkaan meni noin 40 minuuttia. Köröteltiin hissun kissun ja pysättiin about joka 200 metrin välein. Siinä sitä ehti nähdä taas yhtä sun toista. Länsi-Milano oli aika karun näköistä, ja niillä seuduilla näkyi tosi paljon ulkomaalaistaustaisia ihmisiä. Alue näytti köyhältä... Sinne ei tekisi mieli mennä haahuilemaan iltapimeällä.

Sain ostettua lipun, ja uusi Visa Electron -korttikin toimi moitteettomasti. Juna-asemalla näkyi tämä epämääräinen juttu, katso kuva! Jäin hetkeksi oikein tuijottamaan... Niin teki moni muukin. Onko kyseessä elävä vai kuollut ihminen...? Kukaan ei mennyt katsomaan. Vain jalat ja kengät näkyi valkoisen peiton alta. Outo juttu. Ehkä joku oli päiväunilla...

Venerdì, perjantai

Tänään on ollut positiivisempi mieli. Eilen pukeuduin synkän värisiin vaatteisiin, mutta tänään jaksoin jo laittaa värikkäämpää. Opettajakin huomasi :)

Asiasta toiseen. Ehkä viime aikaiset sateet ovat tehneet tehtävänsä, sillä puiden lehdet ovat puhjenneet kukkaan! Kaikkialla vihertää :) Ihana kevätloisto!

Ruuhkaa koulumatkan varrelta...


Iltapäivän auringonpaiste ja kauniisti vihertävät puut

Kotikatu :)


Tähän on rakenteilla joku hienon luokan iso rakennus... Mihin lie käyttötarkoitukseen tulee, voisi kuvitella, että liike-elämän käyttöön, toimistotiloja tms. MUTTA...


... "KIVA", kun takapihalla on iso mustalaisleiri!!! "Ihana" oma pieni kaatopaikka ja varmaan mahtavat hajut kesäkuumalla jne... Minua ainakin ärsyttäisi olla noin hienossa rakennuksessa töissä ja katsella työhuoneeni ikkunasta kaatopaikalle... Mahtaakohan leirille tapahtua jotakin, kun rakennus valmistuu ja otetaan käyttöön...? Katoaako leiri, vai kadotetaanko se kenties... Sitä en saa tietää, sillä jätän kaupungin noin parin viikon päästä.

Masentava sadepäivä

Tämä päivä ei ole ollut paras mahdollinen, sillä kaikki asiat ovat ärsyttäneet.

Aamulla heräsin erään auton taukoamatta jatkuvaan varashälyttimen ulvontaan. Mikä "ihana" aloitus päivälle. Raotin verhoja ja näin, että ulkona sataa vettä :( Oli tasaisen harmaata ja vettä tuli taivaan täydeltä. Ei aurinkoa, ja lämpötilakin ulkona oli vaivaiset +12 astetta. Tiedän, että esimerkiksi Suomeen verrattuna se on paljon, mutta kun on jo tottunut yli +20 asteen aurinkoisiin päiviin...

Sekin ärsytti, kun eräät tahot eivät voi vastata sähköposteihini! Olen lähettänyt sähköpostia muutamiin paikkoihin liittyen työnhakuun ja kukaan ei vastaa, voiko ärsyttävämpää olla!!! Erään firman nettisivuilla on ilmoitettu kahden eri ihmisen yhteystiedot, joihin voi ottaa yhteyttä rekrytointiin liittyvissä kysymyksissä, ja kumpikaan heistä ei vastaa! Alkaa pikku hiljaa mennä hermot. En kyllä siltä osin saa kovin hyvää kuvaa firmasta, ja ihan sama vaikka kyseinen firma onkin sijoittunut Suomen parhaat työpaikat 2009 -listalle...

Kävellessä kouluun ärsytti se, kun tajusin, että tämän ei-toivotun maahanmuuttajaryhmän jäsenet elävät mm. varastamillaan vaatteilla (joista kirjoitin jo joskus aiemmin) ja varastamillaan rahoilla. Ehkä nyt hieman kärjistän... Ei varmastikaan kaikki, mutta suuri osa! Ärsytti vaan sekin asia. Mieleen myös muistui eräs kerta ruokakaupassa iltapäiväruuhkan aikaan, kun eräs likainen huivipäinen raskaana oleva nainen yritti etuilla, kiilata mun eteen. Onneksi sain suuni auki ja ilmoitin ihan ystävälliseen sävyyn, että jono on muuten tuolla.

Täytyy kyllä myöntää, että alkaa pienoinen stressi kyteä työpaikan etsimisen ja saamisen suhteen. Ei ole ihan helppo nakki saada hyvää työpaikkaa Suomesta näin laman aikana! Kaupan kassalle luulisi aina pääsevän, mutta olen sitä työtä tehnyt opiskelujen ohessa jo ihan tarpeeksi, joten jotain muuta pitäisi irrota tradenomin papereilla. Vinkkejä otetaan vastaan ;)

Toivottavasti huominen päivä olisi iloisempi ja positiivisempi.

Kuljailua ja elokuvissa

Päätin eilen pääsiäismaanantaina kävellä keskustaan, koska oli niin hieno ilma. Iltapäivällä klo 16 lämpömittari näytti varjossa +26 astetta!! En tiedä oliko oikeasti niin kuuma vai valehteliko mittari. Joka tapauksessa oli t-paita-keli :)

Vaatimattomasti Ferrarihan se siinä on parkissa!


Aika magee!

Kas, suomalaista unikkoa oli päätynyt milanolaisen sisustusliikkeen ikkunalle!

Kauniita puita kevätasussa






Kävimme Yumikon kanssa katsomassa erään elokuvan italiaksi dubattuna. Oli kunnon kielikylpy! Uutta ja erikoista oli se, että elokuvissa oli ns. väliaika! :D Elokuva keskeytettiin noin 10 minuutiksi ja saliin laitettiin valot. Ihmiset saivat käydä ostamassa naposteltavaa ja virvokkeita tai käydä vessassa. Oli aika ihmeellistä. Yumiko sanoi, että Japanissa ei ole mitään taukoja, ja Japanissa ei myöskään jutella vierustoverin kanssa, kuten täällä jotkut tekivät. Kulttuurieroja! Sanoin Yumikolle, että Venäjällä on ihan normaalia, että elokuvissa puhutaan kännykkään! :D Maassa maan tavalla, eikös se niin mene :)

Pääsiäisloma

Kysyin opettajalta mitä italialaiset tekevät pääsiäisenä. Kuulemma viettävät aikaa perheen kanssa, ja menevät esimerkiksi piknikille. Kirkossa käynti kuuluu uskonnollisten pääsiäisperinteeseen, ja puheesta ymmärsin, että monetkaan eivät ole uskonnollisia. Muistan, että Venäjällä ortodoksinen pääsiäinen oli merkittävä tapahtuma ja kaikki kirkot olivat tupaten täynnä ihmisiä. Kysyin myös mitä minä turistina voisin tehdä tai kokea Italiassa pääsiäisenä. Opettaja vastasi, että lähde vaikka johonkin lähiseudulle (Bergamoon, Como- tai Maggiore-järvelle), koska ne ovat turistialueita ja siellä on kaupat auki jne. Hmm... En nyt välttämättä kaipaa kauppoja, vaan olisin halunnut kokea paikallista pääsiäistunnelmaa. Yksi vaihtoehto on vain lähteä käppäilemään ja katsomaan mitä kaduilla ja puistoissa näkyy. Huomenna maanantaina menen japanilaisen Yumikon kanssa elokuviin.

Olin eilen pyörimässä kaupungilla, ja Duomon kupeessa oli esiintymässä tällainen poikaporukka (kts. video). He eivät olleet italialaisia, sen näki ulkonäöstä, ja myöhemmin törmäsin poikiin McDonald´s:ssa ja he puhuivat jotain muuta kieltä kuin itaIiaa. Joka tapauksessa arvostan tällaista rahankeruumuotoa huomattavasti enemmän kuin kerjäämistä tai varastamisesta puhumattakaan! Etualan punapaitainen poika oli vähän kyllästynyt ja laiska soittamaan. Välillä hän lopetti ja isommat sitten ilmeillään tekivät selväksi, että jatka jatka! Osalla viulisteilla oli "jousia" (vai mitä ne ovat?) poikki siitä "tikusta" millä soittivat viulua. Heh, voiko amatöörimäisemmin enää selittää... :D Joka tapauksessa heidän esiintymisensä keräsi runsaasti katsojia, ja hyvin näytti kolikoita tulevan. Saivat pojat vähän pääsiäisrahaa.

Buona Pasqua per tutti!

Koulussa kuultua

Sijaisopettaja jakoi meille tänään A4:set missä luki näin:

"Giampaolo Giuliani, ricercatore ai laboratori del Gran Sasso dell´Istituto nazionale di fisica nucleare, aveva previsto il terremoto in Abruzzo. Per questo é stato deriso dalle televisioni e denunciato. Il responsabile della Protezione Civile Bertolaso ha detto qualche giorno fa: "Quegli imbecilli che si divertono a diffondere notizie false", chiedendo una punizione esemplare per procurato allarme. Chi denuncerá Bertolaso per procurati morti?"

Tekstistä ja opettajan kertomasta ymmärsin, että juttu liittyy L´Aquilan maanjäristykseen. _Jos_ ymmärsin oikein, niin henkilö nimeltä Giampaolo Giuliani (ydinfysiikan tutkija) oli ennustanut ja "nähnyt" kyseisen maanjäristyksen tulon, ja hän oli ilmoittanut asiastaan muutamia päiviä ennen todellista katastroofia. Tälle ennusteelle oli kuitenkin vain naurettu, ja tyyppi oli ilmiannettu (?). Hänen pitäisi lopettaa palturin puhuminen ja paniikin lietsominen tai hänet pidätettäisiin. Lopulta kuitenkin maanjäristys tuli, juuri kuten Giampaolo oli ennustanut. Mitä jos häneen olisi suhtauduttu vakavammin... Olisiko ihmishenkiä voinut säästyä?!

--------

Kuvassa on uusi japanilainen tuttavuuteni, Yumiko, ja minä. Ei välttämättä heti uskoisi, että Yumiko on 35-vuotias. Hän halusi kuvassa näyttää japanilaiseen tyyliin rauhan-merkkiä :)

Keväistä elämänmenoa ja päätöksiä

Tänään oli tosi lämmin ja aurinkoinen ilma! Keväistä mielialaa silti laski tieto maanjäristyksestä ja sen kuolonuhreista :/

Koulun jälkeen lähdin tapaamaan erästä suomalaista tyttöä. Hän on ottanut minuun yhteyttä tämän blogin kautta. Kyllä netti ja sen toiminnot vaan ovat mahtava juttu!

Olisin voinut jäädä ihastelmaan puiston monia koiria vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Harmi, ettei ollut aikaa, sillä piti suomalaiseen tyyliin ehtiä sovittuun tapaamiseen ajoissa.


Satumaisen ihana puu!


Tämä kuva osoittaa amatöörimaiset valokuvaustaitoni!! :D Päästäni kasvaa vaaleanpunaista töyhtöä ja "laitumella" makaa joku "eloton". No näillä taidoilla on mentävä! ;D


Kauniit drinkit, eikös vaan!? Mä otin alkoholittoman, ja njam se oli hyvää! Vatsaan upposi paljon aperitiivoja, mm. terveellistä pinaattia ja paljon ei-terveellisiä juttuja. Pääasia, että hyvää oli.



Ai niin, ja se päätös... Blaah. Monen mietinnän ja ajatuksen jälkeen tänään tuli ostettua lentolippu Suomeen. Hmm, näin tässä sitten kävi. Niin piti jäädä kesätöihin, ja nyt kuitenkin palaan Suomeen. Vuokraemäntä alkoi jo hiillostaa, että milloin lähden, jotta hän tietää sanoa uusille tulokkaille päivämääriä. Myöskin ryöstön jälkeen on ollut sellaista härdelliä ja asioiden hoitamista, että oksat pois! Tänään soitin Milanon Malpensan lentokentälle SAS:lle ja kysyin voinko matkustaa ilman passia. Kuulemma voin. Mukaan vain ajokortti ja rikosilmoituskopio. Kumpa se ajokorttini nyt vain löytäisi konsulaattiin! Se on ollut matkalla jo viikon... Jos se on mennyt hukkaan, sitten olen lirissä. Kyllä siitäkin liristä silti noustaisiin. Lentolippujen hinnat nousevat päivä päivältä, joten päätösiä oli tehtävä. C´est la vie... Elämä on. Suuri kiitos taas veljelleni ja hänen vaimolleen, jotka ostivat lentolipun minulle. Minullahan ei siis ole tällä hetkellä luottokorttia, millä ostaa... Ja velat sen kuin lisääntyvät. Täytyy myöntää , että stressaan tätä Italiasta pois lähtöä, enää on siis jäljellä neljä viikkoa. Täytyy olla iloinen, että mulla on positiivinen veli. Hän sanoi, että voinhan palata takaisin Italiaan jos kesätöitä sattuu löytymään. Veli aina löytää oikeat sanat. Grazie! Mio fratello <3

Kiinalaista ja "opiskelua"

Ciao! Tässä "mahtava" edustuskuva minusta :D Hain hetki sitten kiinalaista ruokaa, ja ruuan päälle ajattelin vähän opiskella italiaa parvekkeella. Ehdinkin olla siellä noin 10 minuuttia ennen kuin alkoi salamointi ja kova tuuli. Siihen tyssäsi opiskelu, kun ukkosmyrsky ilmoitti tulostaan. Kuvan taivas onkin melko tumma.


Tänään olin itse asiassa ensimmäistä kertaa parvekkeella, oikein tuolin kanssa. Harmi etten ole aikaisemmin hoksannut sitä. Kyllä tuossa 10 minuutissa jo ehti nähdä ja kuulla vaikka mitä! Kattilat kolisivat joka puolella, kun paikalliset kokkasivat sunnuntaipäivällistä. Yläkerran vanha pariskunta tappeli taas, ja naapurin rouvalla tuli kiire saada parvekkeella kuivumassa olleet pyykit suojaan sisälle ennen sadetta.


Taloja on vieri vieressä, joten ääniä ja elämää riittää.


"Taivas lyö tulta yläpuolellamme kaikuu kallioilla ääni totuuden..." tral lal laa.... :)

Ihmettelyä

Jälleen tapahtunutta koulumatkani varrelta...

Tuo kuvan keltainen pönttö lienee sellainen vaatekeräyslaatikko. Hyvätahtoiset ihmiset pakkaavat ylijäämävaatteensa kauniisti muovikasseihin ja kiikuttavat pussit keltaiseen pönttöön. Nämä vaatteiden lahjoittajat luultavasti kuvittelevat, että vaatteet päätyvät hyvään tarkoitukseen.

Mutta...


... ei kulu kauaa, kun jotkut ihmiset (ja jaksan taas väittää, että romanit) ovat jollain ihmeen kaupalla saaneet muovipusseja ulos kyseisestä keltaisesta pöntöstä, repineet pussit auki, ottaneet tarvitsemansa vaatteet ja jättäneet loput vaatteet lojumaan pitkin katuja!!! Että pistää kiukuksi!!!



Tämä näky toistuu lähes joka päivä, vain vaatteiden lojumispaikka ja itse vaatteet vaihtuvat. Kyllä varkaat keinot keksivät - joka asialle! Ihmettelen vain, että eikö näiden ryöväreiden pitäisi olla melkoisen varakkaita jos moni heistä elää varastamalla. Kyllä päivän mittaan pitäisi tulla kasaan melkoinen summa, varsinkin jos joukkoon sattuu minunlaisiani hölmöjä, jotka kantavat mukanaan lähes 2000 euroa. Eikö niillä rahoilla jo pitäisi saada vaatteita ihan kaupasta ettei tarvitsisi repiä kierrätyslaatikosta ja levitellä vaatteita pitkin katuja. Vai onko kenties niin, että varastetuista rahoista osa menee pomoille... Ovatko nämä likaiset köyhät (?) romanit vain työvoimaa jollekin mafiosoille...? Ken tietää heidän säännöistään.