Tämä blogi on tullut päätökseensä.
Seikkailua Italiassa kesti (vain) yhdeksän viikkoa. Niihin viikkoihin mahtui paljon tapahtumia ja tunteita. Oli mm. mukava matka veljen perheen kanssa Toscanan alueelle ja Pisaan, varkaus raitiovaunussa ja sitä seurannut stressi ja ahdistus sekä käytännön asioiden hoito, uusiin ihmisiin tutustumista sekä koulussa että sen ulkopuolella, italian kielen opiskelua ja huimasti kielellisesti eteen päin menemistä, sekä sokerina pohjalla lomamatka Roomaan suomalaisen ystäväni kanssa.
Ennen Milanoon lähtöä olin suunnitellut, että jäisin Italiaan kesätöihin, vähintään kesäkuun loppuun asti. Valitettavasti kesätöitä ei löytynyt, en niitä kyllä kovin paljoa ehtinyt / jaksanut etsiäkään. Varkaus pirulainen tuli ja sekoitti kaikki suunnitelmat. Toki olisin varmasti löytänyt töitä jos oikein kovasti olisin halunnut, ja olisin jotenkin klaarannut itselleni uuden passin jne., mutta suurin syy mihin varkaus eniten iski oli mielialani. Se lannisti innostustani, ja jollakin tasolla halusin vain heittää hanskat tiskiin ja lähteä kotiin. Vaikka kesätyöt jäivät Italiassa tekemättä (ainakin tällä kertaa), yritän ajatella seikkailuani kokonaisuutena positiivisesti ja nähdä sekä positiiviset että negatiiviset kokemukset rikkautena ja minua vahvistavina tapahtumina.
Se, mihin olen erityisen tyytyväinen, on että Milanossa sain tarpeeksi aikaa ajatella elämääni ja mihin suuntaan haluan sitä seuraavaksi lähteä viemään. Viimeiset kolme vuotta olen elänyt matkalaukkuelämää, ja nyt tuntuu oikealta ratkaisulta asettua (ainakin joksikin aikaa) Suomeen. Kävipä vielä niin hyvin, että eräs helsinkiläinen ystäväni on lähdössä opiskelemaan New Yorkiin, ja hän tarjosi vuokrasuntoaan siksi aikaa (heinä-, elo- ja syyskuu) käyttööni. Siispä, Helsinki kutsuu! Olen muuttamassa hyvillä mielin Helsinkiin, ja seuraava suuri tavoite onkin sitten työpaikan saaminen.
Näillä eväin siis jatkan kulkuani, ja elämänmittainen seikkailu jatkuu tällä erää akselilla Pori-Helsinki.
Kiitos kaikille blogiani seuranneille, ja hyvää jatkoa teille kaikille! Pitäkää lippu korkealla, ja muistakaa suomalainen sisu!
Loppukevennykseksi vielä muutama kuva. Lomani Porissa soljuu mm. tämän näköisten veijareiden parissa. Veljeni tyttö 1v. ja poika 3v. äitienpäivänä otetuissa kuvissa.
Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa. Grazie a tutti e arrivederci! :)
P.S Jos jossain vaiheessa aloitan uuden blogin, laitan vinkkiä tänne :)
Seikkailua Italiassa kesti (vain) yhdeksän viikkoa. Niihin viikkoihin mahtui paljon tapahtumia ja tunteita. Oli mm. mukava matka veljen perheen kanssa Toscanan alueelle ja Pisaan, varkaus raitiovaunussa ja sitä seurannut stressi ja ahdistus sekä käytännön asioiden hoito, uusiin ihmisiin tutustumista sekä koulussa että sen ulkopuolella, italian kielen opiskelua ja huimasti kielellisesti eteen päin menemistä, sekä sokerina pohjalla lomamatka Roomaan suomalaisen ystäväni kanssa.
Ennen Milanoon lähtöä olin suunnitellut, että jäisin Italiaan kesätöihin, vähintään kesäkuun loppuun asti. Valitettavasti kesätöitä ei löytynyt, en niitä kyllä kovin paljoa ehtinyt / jaksanut etsiäkään. Varkaus pirulainen tuli ja sekoitti kaikki suunnitelmat. Toki olisin varmasti löytänyt töitä jos oikein kovasti olisin halunnut, ja olisin jotenkin klaarannut itselleni uuden passin jne., mutta suurin syy mihin varkaus eniten iski oli mielialani. Se lannisti innostustani, ja jollakin tasolla halusin vain heittää hanskat tiskiin ja lähteä kotiin. Vaikka kesätyöt jäivät Italiassa tekemättä (ainakin tällä kertaa), yritän ajatella seikkailuani kokonaisuutena positiivisesti ja nähdä sekä positiiviset että negatiiviset kokemukset rikkautena ja minua vahvistavina tapahtumina.
Se, mihin olen erityisen tyytyväinen, on että Milanossa sain tarpeeksi aikaa ajatella elämääni ja mihin suuntaan haluan sitä seuraavaksi lähteä viemään. Viimeiset kolme vuotta olen elänyt matkalaukkuelämää, ja nyt tuntuu oikealta ratkaisulta asettua (ainakin joksikin aikaa) Suomeen. Kävipä vielä niin hyvin, että eräs helsinkiläinen ystäväni on lähdössä opiskelemaan New Yorkiin, ja hän tarjosi vuokrasuntoaan siksi aikaa (heinä-, elo- ja syyskuu) käyttööni. Siispä, Helsinki kutsuu! Olen muuttamassa hyvillä mielin Helsinkiin, ja seuraava suuri tavoite onkin sitten työpaikan saaminen.
Näillä eväin siis jatkan kulkuani, ja elämänmittainen seikkailu jatkuu tällä erää akselilla Pori-Helsinki.
Kiitos kaikille blogiani seuranneille, ja hyvää jatkoa teille kaikille! Pitäkää lippu korkealla, ja muistakaa suomalainen sisu!
Loppukevennykseksi vielä muutama kuva. Lomani Porissa soljuu mm. tämän näköisten veijareiden parissa. Veljeni tyttö 1v. ja poika 3v. äitienpäivänä otetuissa kuvissa.
Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa. Grazie a tutti e arrivederci! :)
P.S Jos jossain vaiheessa aloitan uuden blogin, laitan vinkkiä tänne :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti