Olen sanaton.
Koko päivä oli onnistunut, olimme koulun järjestämällä retkellä Como-järvellä. Illalla, kun palasin kotiin, kävelin puoleen väliin matkaa, mutta sitten oli melko kylmä ja ajattelin mennä loppumatkan raitiovaunulla. Koko raitikka oli piukassa ihmisiä, ja joltain asemalta tuli kyytiin iso joukko romanialaisia tai jotain sen sorttisia ihmisiä. Ei kulunut kauaa, kun nämä likaiset, rumat ja haisevat ihmiset olivat piirittäneet minut; yksi kiinnitti huomioni idioottimaisella fyysisellä ahdistelulla ja sillä välin tapahtui laukussani. Tajusin, että jotain on meneillään, samoin huomasivat italialaiset ihmiset ympärilläni. Kukaan ei kuitenkaan voinut tehdä mitään, koska kaikki matkustajat olivat yhdessä sumpussa ja minä erityisesti!!
Revin laukkuani lähemmäksi, vetoketju oli normaalisti kiinni, mutta silti tuli tosi inhottava olo!! Ählämit jäi seuraavalla pysäkillä pois, samoin minä. Pari italialaista naista sanoi mulle, että miten inhottavia nuo ihmiset ovatkaan, ja pyysivät minua olemaan varovainen. Aloin paniikissa penkoa laukkua, LOMPAKKO OLI KATEISSA!!! Ei s*****a, h******i, p*****e.....!!! Varastiko ne idiootit mun rahapussin!!! Haahuilin kadulla paniikissa ja lähdin jopa tyyppien perään (aika lapsellista, luulinko muka vielä näkeväni heistä vilaustakaan!). Tajuntaani iski totuus, että rahapussissa oli lähes koko omaisuuteni! 1750 euroa käteistä, passi, kaksi luottokorttia, vakuutuskortti, pari rakasta korttia / kuvaa (niissä oli kiinni tunnearvoa) ja pankkitunnukset. Ei s*****a!!!
Palasin paniikissa kotiin. Heti ensimmäiseksi soitin äidille paniikkiporu-puhelun ja heti sen perään mitätöidäkseni luottokortit.
Olen vain itkenyt ja tärissyt ja huokaillut ja itkenyt ja tärissyt jne. Valitettavasti tämä ei ole unta, vaan totisinta totta. Varkaat veivät ensi ja seuraavan kuun vuokran ja käteiskäyttörahat. Kiva kun on kovalla työllä saanut kasaan nuo rahat ja 30 sekunnissa varas vie omaisuuteni minulta! Vihaan niitä ihmisiä! Röyhkeitä ammattilaispaskiaisia!
Tottakai pitää miettiä miksi kannan mukanani koko omaisuutta... Ehkä se tapa juontaa Venäjältä, missä ei uskaltanut kotiin jättää mitään. Siellä on normaalia, että kotiin murtaudutaan ja varastetaan toisen omaisuutta. Ehkä se tapa oli vielä alitajunnassani ja siksi kannoin täällä kaikkea mukanani.
Ottaa päähän suunnattoma paljon. Ärsyttää herätä huomiseen aamuun, koska ensimmäinen asia mikä on mielessä, on tämä ryöstö.
Vuokraemäntä oli ihana. Tuli halaamaan, antoi lainaksi käteistä, tuli kanssani vielä etsimään taskulampun kanssa kaikki tapahtumapaikan roskikset jne. Lompakkoa ei löytynyt. Etsimme sitä passin toivossa, mutta ei. Lähetystö sitten sijaitseekin Roomassa... Että terve ja onnea. Pitää olla yhteydessä sinne maanantaina ja kysyä toimintaohjeita.
Kiitokset veljelleni ja tämän vaimolle. He sattuvat olemaan Milanon lähistöllä ja lupasivat huomenna ajaa Milanoon ja tuoda mulle käteistä.
Kiitos myös äidille tuesta ja lohdutuksesta.
Onneksi terveydelleni ei tapahtunut mitään. Henkinen puoli koki kovan kolauksen, mutta fyysisesti kaikki on ok. Rahaa se vain oli mitä meni, mutta silti se harmittaa suunnattoman paljon. Ne pienet summat mitä on saanut kovalla työllä kokoon vietiin tuosta nenän edestä! Epäreilua ja väärin, mutta niinhän se elämä tuppaa olemaan.
Toivottavasti aurinko jossain vaiheessa jaksaisi paistaa vielä tähänkin risukasaan. :´(
Koko päivä oli onnistunut, olimme koulun järjestämällä retkellä Como-järvellä. Illalla, kun palasin kotiin, kävelin puoleen väliin matkaa, mutta sitten oli melko kylmä ja ajattelin mennä loppumatkan raitiovaunulla. Koko raitikka oli piukassa ihmisiä, ja joltain asemalta tuli kyytiin iso joukko romanialaisia tai jotain sen sorttisia ihmisiä. Ei kulunut kauaa, kun nämä likaiset, rumat ja haisevat ihmiset olivat piirittäneet minut; yksi kiinnitti huomioni idioottimaisella fyysisellä ahdistelulla ja sillä välin tapahtui laukussani. Tajusin, että jotain on meneillään, samoin huomasivat italialaiset ihmiset ympärilläni. Kukaan ei kuitenkaan voinut tehdä mitään, koska kaikki matkustajat olivat yhdessä sumpussa ja minä erityisesti!!
Revin laukkuani lähemmäksi, vetoketju oli normaalisti kiinni, mutta silti tuli tosi inhottava olo!! Ählämit jäi seuraavalla pysäkillä pois, samoin minä. Pari italialaista naista sanoi mulle, että miten inhottavia nuo ihmiset ovatkaan, ja pyysivät minua olemaan varovainen. Aloin paniikissa penkoa laukkua, LOMPAKKO OLI KATEISSA!!! Ei s*****a, h******i, p*****e.....!!! Varastiko ne idiootit mun rahapussin!!! Haahuilin kadulla paniikissa ja lähdin jopa tyyppien perään (aika lapsellista, luulinko muka vielä näkeväni heistä vilaustakaan!). Tajuntaani iski totuus, että rahapussissa oli lähes koko omaisuuteni! 1750 euroa käteistä, passi, kaksi luottokorttia, vakuutuskortti, pari rakasta korttia / kuvaa (niissä oli kiinni tunnearvoa) ja pankkitunnukset. Ei s*****a!!!
Palasin paniikissa kotiin. Heti ensimmäiseksi soitin äidille paniikkiporu-puhelun ja heti sen perään mitätöidäkseni luottokortit.
Olen vain itkenyt ja tärissyt ja huokaillut ja itkenyt ja tärissyt jne. Valitettavasti tämä ei ole unta, vaan totisinta totta. Varkaat veivät ensi ja seuraavan kuun vuokran ja käteiskäyttörahat. Kiva kun on kovalla työllä saanut kasaan nuo rahat ja 30 sekunnissa varas vie omaisuuteni minulta! Vihaan niitä ihmisiä! Röyhkeitä ammattilaispaskiaisia!
Tottakai pitää miettiä miksi kannan mukanani koko omaisuutta... Ehkä se tapa juontaa Venäjältä, missä ei uskaltanut kotiin jättää mitään. Siellä on normaalia, että kotiin murtaudutaan ja varastetaan toisen omaisuutta. Ehkä se tapa oli vielä alitajunnassani ja siksi kannoin täällä kaikkea mukanani.
Ottaa päähän suunnattoma paljon. Ärsyttää herätä huomiseen aamuun, koska ensimmäinen asia mikä on mielessä, on tämä ryöstö.
Vuokraemäntä oli ihana. Tuli halaamaan, antoi lainaksi käteistä, tuli kanssani vielä etsimään taskulampun kanssa kaikki tapahtumapaikan roskikset jne. Lompakkoa ei löytynyt. Etsimme sitä passin toivossa, mutta ei. Lähetystö sitten sijaitseekin Roomassa... Että terve ja onnea. Pitää olla yhteydessä sinne maanantaina ja kysyä toimintaohjeita.
Kiitokset veljelleni ja tämän vaimolle. He sattuvat olemaan Milanon lähistöllä ja lupasivat huomenna ajaa Milanoon ja tuoda mulle käteistä.
Kiitos myös äidille tuesta ja lohdutuksesta.
Onneksi terveydelleni ei tapahtunut mitään. Henkinen puoli koki kovan kolauksen, mutta fyysisesti kaikki on ok. Rahaa se vain oli mitä meni, mutta silti se harmittaa suunnattoman paljon. Ne pienet summat mitä on saanut kovalla työllä kokoon vietiin tuosta nenän edestä! Epäreilua ja väärin, mutta niinhän se elämä tuppaa olemaan.
Toivottavasti aurinko jossain vaiheessa jaksaisi paistaa vielä tähänkin risukasaan. :´(
Voi ei... Oon niin pahoillani. Toi on mun pahin painajainen täällä.
VastaaPoistaMut ryöstettiin Hollywoodissa vuosia sitten ja kaikki meni sen sileän tien. En ikinä unohda sitä...
Tsemppiä bella!!! ;o)
Kiitos tsempityksistä!! Kai se tästä, pikku hiljaa, tranquilla.
VastaaPoistaKohtasin jo ensimmäiset byrokratian koukerot poliisilaitoksella. Kuulemma passikopio ei riitä, vaan mun pitää hankkia Suomen Italian lähetystöstä / konsulaatista paperi, mikä todistaa kuka olen. Voi prkl! Ilman sellaista paperia Italian poliisi ei voi kirjoittaa mulle rikosilmoituspaperia, ja ilman rikosilmoituspaperia asiat vakuutusyhtiön kanssa eivät etene. Että näin. No pikku hiljaa, hiljaa hyvä tulee eikös vaan...
Hei Virpi!
VastaaPoistaKamala juttu! Kuulostaa jotenkin uskomattomalta, ettei kukaan voinut tehdä mitään/ auttaa.. Olen pahoillani. Jos on jotain, mitä voin tehdä, kerrohan.
Kiitos Pippuri avun tarjoamisesta. Arvostan sitä!
VastaaPoistaEhkä se huominen tapaamisemme siirtyy... Veikkaan etten olisi kovin iloista seuraa. Otan suhun yhteyttä, kunhan olen hieman rauhoittunut ja saanut käytännön asioita rullaamaan. Rahakin on puhelimesta loppu :( Mitäköhän vielä voisi tulla ja koetella kanttiani... Toivottavasti jotain positiivisempaa, sillä olen kyllästynyt jo tähän apatiaan. Rahat meni, mutta onneksi terveys säilyi. Silti harmittaa suunnattoman paljon.
VOI VIRPI!!!! mä vasta nyt oon ehtiny lueskeleen ja VOI LUOJA!!!!!
VastaaPoistatoivottavasti et enää iKINÄ joudu kokemaan mitään tuollaista!!!!!!!
HALEJA!!!! ja TSEMPPIÄ!!!
Voit Virpisein, vasta nyt luin ja pääsen ottamaan osaa tähän murheeseen, josta näyt jo ylikin päässeen. Kaksi kertaa on minun matkoillani kaveri/t ryöstetty ja se on ollut kauheaa!!!! Toivon, että saat vastapainoksi myös suuria iloisia kokemuksia Milanon ajaltasi, - toivottaa anja
VastaaPoistahaikkis, kiitos sanoistasi! Todellakin toivon, että tämä oli elämäni ensimmäinen ja _viimeinen_ ryöstö!
VastaaPoistaAnjushka, paljon on tullut positiivisiakin kokemuksia, mutta harmi että tuo iso negatiivinen asia varjostaa silti. Harmi myös, että ryöstö sattui niin matkani alkuvaiheessa, kun vielä oli paljon rahaa jäljellä. Kai kaikella silti on jokin tarkoitus... Ihmeellistä sattumaa sekin, että juuri ryöstöä edeltävänä päivänä sain koulussa päähänpiston ottaa passistani kopion. Siitä kopiosta on nyt ollut apua!